Siperian porot pelastivat Amerikan eskimot

1800-luvulla Alaskan eskimot olivat kuolemassa sukupuuttoon. Valkoiset siirtolaiset tekivät usein hävitysretkiä heidän mailleen ja ryöstivät valaansilava-, hylje-, lohi- ja karibuvarastot (amerikkalainen porolaji). Suurissa kylissä aikaisemmin eläneet eskimot vähenivät tämän tuloksena niin, että lopulta löytyi vain pieniä alkuasukkaiden ryhmiä. Vanhuksia ja lapsia jopa tapettiin heimolaisten aloitteesta, jotta vähäisiksi jääneet elintarvikevarastot olisivat riittäneet kaikille jäljelle jääneille asukkaille.

Tilastollisesti yhden syntyneen sijasta 15 henkilöä kuoli. Etelämpää muuttaneet eivät ainoastaan ottaneet heidän metsästyksen ja kalastuksen kautta saatua elantoansa, vaan toivat heille myös whiskyä ja monenlaisia uusia sairauksia. Onneksi kaikki maahanmuuttajat eivät kuitenkaan osallistuneet tähän eskimoiden riistoon. Löytyi myös ihmisiä, jotka yrittivät auttaa heitä. Yksi heistä oli kristitty lääkäri nimeltä Sheldon Jackson.

Tohtori Jackson lähetettiin Alaskaan vuonna 1885 perustamaan kouluja. Saavuttuaan lumen ja roudan Alaskaan, hän kuitenkin huomasi, että koulut saivat odottaa – oli nimittäin paljon tärkeämpää pelastaa heidän henkensä kansakuntana ja silloin ei pelkkä elintarvikkeiden avustustyö riittäisi. He tarvitsivat jotain, joka antaisi heille pysyvän elatuksen.

Tämä sai tohtori Jacksonin ajattelemaan Siperian kansoja aivan uudella tavalla. Alaskan länsinaapurit elättivät itsensä poronhoidolla. Mikseivät eskimotkin voisi tehdä samoin? Ilmasto oli samanlaista, eivätkä porot olleet mitään muuta kuin karibua muistuttavia kotieläimiä, joita aikaisemmin oli ollut runsaslukuisesti Alaskassa. Tri Jackson yritti nyt saada avustusta Amerikan valtiolta Venäjälle suunnattua tutkimusmatkaa varten. Hänen suunnitelmansa oli ostaa sieltä poroja. Kun se mahdollisuus evättiin häneltä, hän sai kuitenkin tukea monilta seurakunnilta ja yksilöihmisiltä. Näin hänen unelmansa ensiaskeleet toteutuivat.

Vuonna 1891 hän teki ensimmäisen yrityksensä ostaa poroja Siperian heimokansoilta, mutta he olivat hyvin varauksellisia tällaiseen kaupantekoon. Siellä kun porot olivat ulkonainen merkki rikkaudesta. Kesti useita kuukausia ennen kuin hän onnistui keräämään 16 poroa ja purjehtimaan niiden kanssa takaisin Alaskaan. Seuraavana kesänä hänen matkansa oli paljon menestyksekkäämpi. Silloin hän sai kuljetettua 171 eläintä. 1893 hän perusti harjoitusleirin eskimoille ja sai Suomen ja Ruotsin saamelaisia auttamaan ja opettamaan heille poronhoitoa.

Näin Sheldon Jackson jatkoi joitakin vuosia kunnes Venäjän tsaarinvalta kielsi porojen viennin Amerikkaan. Siihen mennessä oli kuitenkin jo ehditty kuljettamaan 1280 poroa Venäjältä, jotka olivat lisääntyneet eri puolille Alaskaa.

Eskimot viihtyivät porojen kanssa, jotka erityisellä tavalla paransivat heidän elinehtojaan. Porot antoivat eskimoille lähes kaikkea mitä he tarvitsivat: maitoa, lihaa, nahkaa, turkkeja ja ne olivat myös varsin hyviä vetojuhtia. Ilman pienintäkään epäilyä tohtori Jackson näytteli ratkaisevaa roolia estääkseen eskimoiden sukupuuttoon kuolemisen. Suunnitelmat toteutuivat sellaisena menestystarinana, että porot ovat tänään samalla tavalla erottamaton osa eskimoiden elämää, kuin mitä puhvelit olivat aikoinaan Amerikan intiaaneille.

(Tiedot koottu lähteestä: Illlustrerade Klassiker nro 10/1956-1957, painettu Tanskassa, Dyva & Jeppesens Bogtrykkeri Aktieselskab, Köbenhavn).

Sheldon Jackson eli vuosina 1834-1909. Hän toimi Presbyteriaanisen kirkon pappina, lähetyssaarnaajana ja poliittisena johtajana. Elämänsä aikana hän matkusti yli 1,5 miljoonaa kilometriä ja istutti enemmän kuin 100 seurakuntaa ja lähetysjärjestöä eri puolille Länsi-Amerikkaa. Tri Jackson muistetaan erityisesti hänen hengellisestä työstään Coloradossa ja Alaskan alueella (Wikipedia).

Voit lukea blogiltani lisää Alaskan kansojen kulttuurista, elintavoista ja hengellisestä työstä:
Matkalla Alaskaan
Det okända Alaska (ruotsiksi)
Alaskan ja Siperian herätys alkaa
Alaskan kristityt kantavat aseita

TV-7 (ruotsinkielinen Himlen TV-7) on tehnyt kanssani ohjelmasarjan Folk på Guds hjärta, jonka ohjelmat numero 1 ja numero 4, käsittelevät Venäjän saamelaisia, evenkejä, hanteja, nenetsejä ja muita pohjoisen kansoja.

Rauli Lehtonen