Keitä Emmaustien matkaajat oikeastaan olivat?

Meidän aikamme Emmausmatkaaja. Kuva: H. Berg

Kun yritän selvittää Emmaustien matkaajien salaisuutta, löydän lukuisia yllättäviä oivalluksia. Ne johdattavat ajatukseni evankelioinnin, kuntoilun, lähetystyön ja jopa pandemian rajoitusten pariin!

Koronapandemian vuoksi seurakuntamme on järjestänyt lukuisia hartauskävelyjä. Näin sen vuoksi, että Ruotsin terveysviranomaiset suosittelevat maksimissaan vain kahdeksan henkilön kokoontumista kirkkoihin pandemian aikana. Kauppoja, ostoskeskuksia, ravintoloita, museoita ja jopa partureita tuntuu tosin koskevan eri suositukset. Myös ulkoilmassa voi kokoontua suurempia joukkoja – kunhan vain etäisyyksiä pidetään … Sen tähden olemme lähteneet ulkoilmaan kävelemään, rukoilemaan ja keskustelemaan Raamatun ja elämän suurista kysymyksistä. Yksi näistä on: Keitä Emmaustien matkaajat oikeastaan olivat?

Vanhoista historiallisista tietolähteistä voin todeta, että kävelymatka Jerusalemista Emmaus-nimiseen kylään oli melko tarkalleen 11,2 kilometriä. Tämä ilahduttaa minua aivan erityisesti, koska kotimme ohi kulkeva Pyhän Birgitan pyhiinvaellusreitti on pituudeltaan melko tarkalleen aivan sama. Kyselen jopa mielessäni, voiko tällainen sattuma olla oikeasti edes mahdollista?

500 kaloria Golgatasta

Puhelimeni ”Sports Tracker-sovellus” kertoo minun kuluttaneen yli 500 kaloria käveltyäni tuon kyseessä olevan matkan – olenhan varsin reipas kuntoilija. Uskon että myös Emmaus-matkaajien fyysiset viritykset olivat kohdallaan. Muutoin he eivät olisi jaksaneet vaeltaa tuota matkaa, varsinkaan jos vielä oletetaan, että reitiltä puuttuivat asfaltoidut osuudet ja arkkitehtitoimiston suunnittelemat levähdyspaikat. Heidän seutunsa oli sitä paitsi mäkisempää kuin täällä meillä.

Emmausvandrarna, en målning av den flamländske konstnären Jan Wildens.
Emmausmatkaajat, flaamilaisen taiteilija Jan Wildensin maalaus. Kuva: Wikimedia Commons

Israelilainen päivälehti nimeltä Haaretz kirjoitti pari vuotta sitten, että ranskalaisisraelilaiset arkeologit olivat löytäneet Emmaus-nimisen kylän oikean paikan. Kun he olivat Jerusalemin ulkopuolelta kaivaneet esiin 2200 vuotta vanhaa hellenististä Kirjat-Jearimin kumparetta, he väittivät löytäneensä kylän, joka mitä varmimmin oli Raamatun mainitsema Emmaus.

Siihen asti Kuuden päivän sodan yhteydessä tuhottua palestiinalaista Emmaus-kylää oli perinteisesti pidetty oikeana paikkana. Se kylä sijaitsi kutenkin 25 km Jerusalemista, eli kauempana kuin ne ”60 stadioninmittaa”, josta Luukas kirjoitti evankeliumissaan (Luuk. 24:13).

Kirjat-Jearim ja sen lähettyvillä oleva Abu Ghosh sijaitsevat kuitenkin oikean matkan päässä pääkaupungista, niin kuin arkeologit Thomas Römer ja Israel Finkelstein väittivät. Abu Ghoshissa on myös Ylösnousemuskirkko, jonka ristiretkeilijät rakensivat sen jälkeen kuin he olettivat löytäneensä Emmauksen. Kirjat-Jearim on taas tullut tunnetuksi paikkana, jossa liiton arkkia Vanhan testamentin mukaan säilytettiin noin 20 vuotta ennen kuin kuningas Daavid siirsi sen Jerusalemiin.

Keitä Emmauksen hartauskävelijät olivat?

Luukas kirjoittaa, että yhden Emmaus-matkaajan nimi oli Kleopas, jota varsinaisesti ei mainita muualla Uudessa testamentissa. Kesarean piispa, kirkkoisä Eusebios, siteeraa kuitenkin aikaisemman kronikoitsijan, Hegesippuksen kirjoitelmaa vuodelta 180 (j. Kr), jossa hän mainitsee toisen Emmaus-matkaajan nimeksi Simonin. Eusebios kertoo Hegesippuksen haastatelleen apostoli Juudaan lastenlapsia. He olisivat kertoneet hänelle, että Kleopas oli neitsyt Marian puolison, eli Joosefin, veli ja Siimon oli taas Kleopaksen poika!

Kesarean piispa Eusebios. Kuva: wikipedia.org

Jeesus Kristus ilmestyi siis hyvin varhaisessa vaiheessa ylösnousemuksensa jälkeen sukulaisilleen ja lähiomaisilleen. Paavali kirjoittaa myös Korintolaiskirjeessään, miten hän myös ilmestyi veljelleen Jaakobille (1. Kor. 15: 7) ja sitten apostoleilleen. Mielenkiintoista on todeta, että Jeesus näin ensin välitti hyvän sanoman ylösnousemuksestaan lähiomaisilleen.

Nämä tapahtumat tuovat minun maailmaani rypäleittäin kysymyksiä: Miten olen itse onnistunut kertomaan pääsiäisen sanomasta sukulaisilleni? Onko todistukseni kyllin vahva vakuuttaakseen, että Jeesus Kristus on todellakin ylösnoussut ja että hänen hautansa on tyhjä? Olenko oikeastaan ymmärtänyt, että tehtäviini kuuluu ensisijaisesti vastuu lähiomaisistani?

Entä suomensukuiset kansat?

Tähän joukkoon kuuluvat myös suomensukuiset kansat. Noin 25 miljoonaa suomalais-ugrilaista kuulu niiden ihmisten joukkoon, jotka edelleen vaeltavat ”hartauskävelyään”. He kulkevat Golgatan tapahtumista yhä etäämmälle – poispäin – suuntana yhä kaukaisemmat syrjäseudut, ainakin jos tarkkailemme Kristuksen sovitustyön näkökannalta asioita. Kaikki heimokansamme eivät vielä tiedä, että mestarimme on noussut ylös ja että hän on tie ja totuus ja elämä.

Suomesta, Unkarista, Udmurtiasta ja Virosta löytyy satoja, ehkä tuhansia kirkkoja, mutta miten on komien, marien, mordvalaisten, hantien ja mansien laita? Ymmärrämmekö että he ovat läheisiä sukulaiskansojamme ja että heidän evankelioimisensa saattaa hyvinkin olla meidän vastuullamme? Tämä oivallus välittyy Emmauksen tapahtumien kautta sieluni syvimpiin sopukoihin.

Tunnenko Kristuksen? Näenkö Hänet, kun katselen ”elämän kuvastimesta” Karjalan alueita, Liivin maata, tai Vepsän kyliä? ”Herra, milloin me näimme sinut janoisena, nälkäisenä, sairaana ja vangittuna?” (Matteuksen evankeliumin 25. luku). Eihän hän vain ole se vähin veljeni ja sisareni, jonka ohitse saatoin juuri kulkea pyhiinvaellusmatkallani?

Rauli Lehtonen

Föregående

Venäjän suomensukuiset avainasemassa

Nästa

Mitä tulee tapahtumaan Pohjois-Koreassa – tämän sukupolven aikana?

12 kommentarer

  1. Arto Flink

    Niin,kuinka hyvin olemme onnistuneet sukulaistemme evankelioinnissa? Tulipa pisto sydänmeen.En voi kehua sillä.

  2. Virpi Kurvinen

    Todella syvällistä ja koskettavaa!! Kiitos🙏🏼

  3. Rauno Mikkonen

    Kiitos Rauli,
    Abu Gosh taitaa olla Aaron Ibrahimin kotikylä. Muutama nunna hoitaa kylän suurta kirkkoa ja majoitustiloja. Todella viehättävä paikka, kukkulalta näkyy Jerusalem. Kylässä on myös suuri moskeija, jonka Tsetsenia lahjoitti sinne.

  4. Martti Ahvenainen

    Puhutteleva kirjoitus. Kiitos Rauli!

  5. Tuija Valtanen

    Kiitos 🙏.

  6. Jouko Ruohomäki

    Kiitos blogista; mielenkiintoisia yksityiskohtia ja haastavia sovelluksia.

  7. Pirkko Ruohoniemi

    Mielenkiintoista. Kiitos Rauli

  8. Marko Peltola

    Kiitos hyvistä ajatuksista!

  9. Kalevi Marin

    Shalom Rauli!
    Löysin tämän plokisi roskapostista, mutta hyvä, että löytyi!
    Abu Gosh on tuttu paikka ja myös Luostari. Olemme Mualimankaekkeus yhdistyksenä saneeranneet Raamatunkääntäjien koteja Yad Hasmonaassa vuodesta 2011 lähtien joka vuosi syksyisin.
    Mirja Ronning asuu Mevasseretissa, joka on Abu Goshin kanssa samaa rinnettä, mutta eri sivulla. Mirjan mukaan Mevasseret olisi Emmauskylä. Mene ja tiedä, ehken Sinun osoittama paikka on kuitenkin oikea ? Matkan pituus on suunnilleen sama

  10. Kalevi Marin

    Nyt täytyy hieman korjata tekstiäni. Kirjoitin vahingossa kylän nimeksi Mevassert, kun pitäisi olla Motza. Mevasseretissa on toinen Raamatunkääntäjien koti, mutta Mirja asuu Motzassa. Lisään tähän vielä, että ikivanha tie Jerusalemista Tel Aviviin kulkee juuri Motzan ja Kirjat Jearimin välissä. Jerusalemista tultaessa rinteen alapäässä oikealla on Motzan kylä ja yläpäässä vasemmalla Kirjat Jearim, joka on ultraortodoksien asuinaluetta.
    Anteeksi maalaisuuteni!
    Kalevi

  11. Sirpa Viljanen

    Kiitos jälleen. Mielenkiintoista historia avaa meille uusia ulottuvuuksia. Niin kuin tuo sukulaisuus … että se oli Jeesuksellekin tärkeää.
    Samalla texti haastaa minua…
    Niin perheen keskellä kun sukuni ja kuin myös sukulaiskansojen suhteen.

Lämna ett svar

Din e-postadress kommer inte publiceras.

Denna webbplats använder Akismet för att minska skräppost. Lär dig hur din kommentardata bearbetas.

Copyright Rauli Lehtonen 2019–

sv_SESwedish