Mitä Valko-Venäjällä tulee tapahtumaan?

Valko-Venäjän yhteistyö voi lisääntyä Ukrainan, Georgian, Viron, Latvian, Moldavian, Suomen, Ruotsin, U.S.A:n ja muiden maiden kristittyjen kanssa, jos maan kehitys muuttuu myönteiseksi. Kuva on otettu Venäjän helluntaiherätyksen 100-vuotisjuhlilla. Kuva: yksityinen arkisto

Monet ovat viime vuorokausien aikana pohtineet, jos Valko-Venäjän värivalankumous voisi seurata samaa kehitystä kuin Baltian Laulava vallankumous, Ukrainan Oranssi vallankumous, tai Georgian Ruusuvallankumous. Nehän johtivat kaikki mullistaviin muutoksiin, joissa johtajat vaihdettiin ja vanha yhteistyökumppani muutettiin uusiksi. Seurakunnat ja uskovat saivat mahdollisuuden välittää uskon sanomaa julkisemmin: Lapsityö mahdollistettiin kirkoissa, Raamattujen ja kristillisen kirjallisuuden maahantuontirajoitukset poistettiin samanaikaisesti kun evankeliointi ja lähetystyö sallittiin. Kaikki vakaumuksensa tähden vangitut kristityt vapautettiin melkein yhtä aikaa. Tuleeko tämäkin tapahtumasarja toteutumaan Valko-Venäjällä?

Valko-Venäjän vallankumouksessa on tärkeä elementti, josta en ole vielä kuullut kenenkään mainitsevan ja jonka myös kaikki niin sanotut asiantuntijat ovat unohtaneet analyyseissään. Tämä seikka on etninen tekijä, tai vaikutin, joka eroaa Tallinnan, Riian, Vilnan, Kiovan ja Tbilisin tapahtumista – ainakin silloin kun puhutaan Minskin mielenosoituksista. Etninen vaikutin puuttuu lähes kokonaan sieltä ja se voi samalla myös heikentää Valko-Venäjän muutosprosessin tunnelatausta.  

Ainoastaan 23 prosenttia Valko-Venäjän asukkaista vahvistaa valkovenäjän äidinkielekseen. Samanaikaisesti tulisi huomioida että valkovenäjä on yhtä lähellä venäjää kuin ruotsin kieli norjaa ja selvä enemmistö 23. prosentista puhuu myös venäjää murtamatta. Heidän venäjänkielen taitonsa on paljon parempi kuin Baltian tai Kaukasuksen asukkailla, joilla etnisyys on myös yhdistävänä tekijänä paljon vahvempi kuin tämän päivän Valko-Venäjällä. Lisäksi Valko-Venäjän siteet Venäjään ovat paljon vahvemmat kuin esimerkiksi Baltian.

Kansallisuus ja sen symbolit ovat varsin merkittäviä Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Georgiassa, koska Neuvostoliiton vähemmistöt kokivat itsensä neuvostoaikaan toisen luokan kansalaisina. Valko-Venäjällä tilanne on nykyään toinen. Kuva: Jurij Kulakevitsh

Tämä vaikuttaa siihen, ettei kansallinen identiteetti ole läheskään yhtä vahva kuin Ukrainassa. Se oli varsin dominoiva tekijä myös Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Georgiassa, koska Neuvostoliiton vähemmistöt (ei-venäläiset) kokivat itsensä syrjityksi ja jopa sorretuksi etnisyytensä vuoksi. Siksi kansallinen kieli ja kulttuuri antoivat aivan erityisen sysäyksen yhteiskunnan demokraattisessa uudentumisprosesseissa. Tämä nimittäjä ei ole nyt läheskään yhtä näkyvä Valko-Venäjällä. Sen vuoksi uskon sen haittaavan opposition valtapyrkimyksiä.  

Neuvostoliitossa yritettiin 70 vuoden ajan muodostaa itäistä globalisaation muunnelmaa, jossa kommunistista ideologiaa hyödyntämällä ruvettiin ”luomaan” uutta neuvostoihmistä ja tehdä venäjästä koko kansan yhteistä pääkieltä. Kulttuuripolitiikkaa ja taloutta ei ollut tarkoitus johtaa Brysselistä, vaan Moskovasta. Kansoja ruvettiin assimiloimaan siirtämällä Venäjältä väestöä uusille, miehittämille alueille, samanaikaisesti kun suuret määrät Baltian, Kaukasian, ja Ukrainan väestöä karkotettiin Itä-Venäjälle sulautumaan valtaväestöön. Tarkoituksena oli venäläistää virolaiset, latvialaiset, liettualaiset, ukrainalaiset, georgialaiset … ja myös muut vähemmistöt.

Georgialaisetkin joutuivat kärsimään vainoja sekä kansana että kristittyinä Neuvostoliiton aikana. Georgian helluntaiherätyksen pastorit seuraavat tarkoin Valko-Venäjän tapahtumia ja rukoilevat herätyksen puolesta ja tekevät paljon lähetystyötä saavuttamattomien parissa. Kuva: R. Lehtonen

Kansalliset ongelmat muodostuivat aikaisempien vallankumousten pääkysymykseksi. Protesteja vahvisti se, että Kreml rasitti muita tasavaltoja suhteettoman korkeilla maksuilla ja veroilla. Vähemmistöjen luonnonvaroja kuljetettiin Venäjälle lähes loputtomiin. Viranomaiset vähät välittivät siitä, että luontoa rasitettiin liikaa esimerkiksi Itä-Virossa, Uzbekistanissa ja Siperian vähemmistökansojen alueilla. Hantien ja Mansien autonomisessa piirikunnassa öljynporaukset saastuttivat esimerkiksi pohjavedet ja tuhosivat poronhoidolla, kalastuksella ja metsästyksellä itsensä elättävien alkuperäiskansojen laidunalueet ja vesistöt niin, että näiden kansojen tulevaisuus on pitkässä juoksussa uhattuna.

Voitaisiin väittää, että näiden niin sanottujen ”elvytyspakettien” tarkoituksena oli pelastaa Neuvostoliiton talous ja rupla valuuttana, sekä vahvistaa ideologiaa, niin että heidän tavoittelemansa rauhan valtakunta olisi voitu helpommin saavuttaa. Sen piti sitten luoda kehykset idän maapalloistumiselle ja uudelle yhteiskunnalle, jossa heidän kasvattamansa neuvostoihminen olisi voinut hallita.

Valko-Venäjän kielellinen ja kulttuurinen läheisyys Venäjään vaikeuttavat Minskin mielenosoittajien separatistisia aikeita. Myös Kremlin johto kokee sukulaisuutta ”valkoisiin venäläisiin”, vaikka Aleksandr Lukashenkolla on ollut omat konfliktinsa Vladimir Putinin kanssa. Käsitykseni on että valkovenäläiset pikemminkin osoittavat mieltään diktaattoria ja diktatuuria, sekä demokratian ja kansainvälisyyden puutetta vastaan, kuin etnistä syrjintää tai sortoa huomioiden. Tämä tarkoittanee sitä, ettei etninen nimittäjä vaikuta samalla tavalla Minskin mielenosoituksissa kuin Laulavan ja Oranssin vallankumouksen yhteydessä.

Seurakuntien lähetys- ja lapsityö lisääntyivät Ukrainassa, Baltiassa ja Kaukasiassa Oranssin ja Laulavan vallankumouksen jälkeen. Miten tulee käymään Valko-Venäjällä? Kuva: R. Lehtonen

Nyt kun Venäjä jarruttaa Valko-Venäjän separatisteja, jää jäljelle kysymys: Riittävätkö mielenosoituksien voima ja intensiivisyys murtamaan ne historialliset perinteet, jotka Kreml on vuosikymmenien aikana rakentanut. Valko-Venäjähän ei ole ollut ainoastaan yksi Neuvostoliiton 15 tasavallasta. Se oli myös monessa suhteessa yksi neuvostoajan älymystön ideologisia keskuksia, jossa monet turvallisuuspoliisin ja johtavan puolueen kouluista sijaitsivat. Nämä seikat ovat erityisellä tavalla vahvistaneet viranomaisten kontrollimekanismeja Valko-Venäjällä. Näin ollen demokratian tie vaikuttaa Minskissä kivisemmältä kuin mitä se aikoinaan oli Baltiassa, Kaukasiassa, tai Ukrainassa.

Näen tällä hetkellä oikeastaan vain kaksi oletettavaa skenariota Valko-Venäjän tapahtumille: Lukashenko joko voittaa taistelun kansaa vastaan, tai sitten Venäjä – ottaen oppia Ukrainan tapahtumista – tulee vaihtamaan itselleen luotettavat henkilöt nykyisen presidentin ja maan hallituksen tilalle toivomallaan tavalla. Pahimmassa tapauksessa tämä luo tulevina kuukausina paljon ristivetoa ja poliittista turvattomuutta, sekä Baltiassa että Ukrainassa. Ei voi myös poissulkea, etteikö meidän Eurooppamme tule muuttumaan ja natisemaan liitoksissaan näiden prosessien yhteydessä, varsinkin Itämeren alueella. EU:n mahdollisuudet käsitellä näitä haasteita tulevat olemaan todella vaikeita.    

Kun tällaiset mullistukset kohtaavat, meidän vastuumme kristittyinä kasvaa – dramaattisesti. Uusia mahdollisuuksia saattaa avautua, sekä kotimaassamme että idässä. Nyt kristikunnan täytyy rukoilla ja paastota – oikein kunnolla. Monille tämä myllerrys on elämän ja kuoleman kysymys. Siksi meidän tulisi erottaa enemmän aikaa Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa, niin että voisimme pyhittäytyä ja valmistaa itseämme palvelukseen. Ajatelkaa jos vaikka suuri herätyksen aika odottaa meitä! Toiveeni on että voisimme antaa entistä enemmän ajastamme ja voimavaroistamme Jumalan palvelemiseen. Näin voisimme helpommin kohdata vakaviakin tapahtumia, kun rintamalinjat hitaasti lähestyvät meidän omaa maatamme.   

Rauli Lehtonen

Kyynelten saarella Minskissä on kuuluisa patsas, jossa äidit itkevät poikiansa, jotka ovat kuolleet 9-vuotisen sodan uhreina Afganistanin sodassa vuosina 1979-1988. Monet äidit ovat jälleen huolestuneita lastensa tulevaisuudesta Valko-Venäjällä. Kuva: R. Lehtonen

Föregående

Jumalan aalto toi herätyksen Karjalaan

Nästa

Mitä tapahtuu, kun kukaan ei enää osaa lukea?

9 kommentarer

  1. Virpi Kurvinen

    Kiitos erinomaisesta analyysistä! Kunpa saisi itsekin herätä hengellisestä laiskuudesta ja unesta…hyvä kehitys rukoukseen ja paastoon???

  2. Tuomo Kursu on

    Kiitos Rauli, rukouksin voimme vaikuttaa kansakuntien tulevaisuuteen! Kirjoitus avarsi, tilannetta Valko-Venäjällä.

  3. Tuija Valtanen

    Kiitos hyvästä ja ajankohtaisesta kirjoituksesta jälleen. ?

  4. Sirpa

    Kiitos, avarsi paljon. En ollut tuota etnisyyttä ajatellutkaan Valkovenäjn kohdalla.

  5. Vera

    Kiitos, Rauli!!! Huippu analyysi!!!

  6. Timo Pellinen

    Olen aktiivisesti seurannut Valko-Venäjän tilanteita. Suosittelen Rauli Lehtosen asiallista ja kiihkotonta analyysiä välitettäväksi eteenpäin, joka suuntaa näkökulmaa verrattuna valtamedioihin (jotka nekin ovat kiitettäväksi olleet tiedotusrintamassa).

  7. Arto Hämäläinen

    Painavaa analyysiä Raulin vuosikymmenien kokemuksella! Näihin tällaisiin mullistuksiin näyttää usein liittyvän jokin Jumalan erityinen siirto hänen valtakuntansa leviämiseksi, vaikka vaiheet voivat olla meidän silmissämme kiemuraiset.

  8. Pertti Salmen

    Rukouslistalle lisäisin raamattupainotalon Minskissä. Olen vuosien ajan saanut sieltä laadukkaita, eri kielisiä raamattuja jaettavaksi eteenpäin.

    • Rauli Lehtonen

      Pertti Salmen.

      Mainitsemasi rukousaiheen tärkeys vahvistuu minun maailmassani vielä siitä, että bloginin ruotsinkielisessä versiossa Brane Kalcevic mainitsee kommentissaan saman rukousaiheen . Tämä ei ilmeisesti ole sattuma.

      Älkää unohtako kirjallisuustyötä. Valko-Venäjä on edelleen varsin tärkeänä linkkinä monille muillekin maille, erityisesti mitä tulee hengellisten kirjojen painattamiseen. Minsk on avainasemassa senkin suhteen.

Lämna ett svar

Din e-postadress kommer inte publiceras.

Denna webbplats använder Akismet för att minska skräppost. Lär dig hur din kommentardata bearbetas.

Copyright Rauli Lehtonen 2019–

sv_SESwedish