Viime aikoina monet länsimaiset yritykset ovat katkaisseet suhteensa Venäjälle. Itänaapurissa myytävät tavarat ovat muodostuneet firmoille rasitteeksi. Viimeisin esimerkki tästä liene Maraboun tuotteet, jotka Ruotsissa joutuivat valtion rautateiden SJ:n ja lentoyhtiö SAS:n boikottiin, koska tuotantoketjun lonkerot ulottuvat Venäjälle saakka. Miten meidän tulisi kristittyinä suhtautua naapurimaan uskoviin tällaisena aikana? Pitäisikö meidänkin ruveta boikottiin ja katkaista suhteet kirkkoihin?
Tiedän että Ukrainan helluntaiunioni olisi toivonut enemmän tukea Venäjän seurakunnilta. On jopa toivottu, että he olisivat lähettäneet vetoomuksia maansa poliittiselle johdolle ja näin vahvistaneet kielteisen suhtautumisensa ns. sotilaalliseen erikoisoperaatioon.
Pentecostal Commission on Religous Liberty totesi jo toukokuussa, miten Venäjän armeija oli sodan aikana pommittanut ja vaurioittanut 694 kirkkoa ja rukoushuonetta Ukrainassa. Niistä 71 oli helluntaiseurakuntien kiinteistöjä ja 39 baptistikirkkoa. Eikö tässä olisi ollut aihetta kannanottoon?
Mordvan pakolaishallituksen johtaja Boläeń Syreś kertoi 13/6 Helsingin Sanomissa, kuinka rintamalle on lähetetty kolme mordvalaista pataljoonaa – eli 3000 heimokansaamme kuuluvaa nuorta miestä. Ainakin satakunta heistä ovat palanneet kuolleina synnyinmaahansa. Myös muita Venäjän vähemmistöihin kuuluvia on liettualaisen Mediazonas tietotoimiston mukaan lähetetty Ukrainaan ja suhteessa paljon enemmän kuin venäläisiä. Näin myös mareja, udmurtteja, komeja, inkeriläisiä ja karjalaisia on mobilisoitu sotaan vastoin tahtoansa. Onko meillä kristityille velvollisuuksia sukulaiskansojemme kohtaloa ajatellen?
Meidän on kuitenkin syytä muistaa, että sadat evankelisten kirkkojen johtajat allekirjoittivat jo sodan alussa protesteja Venäjän viranomaisille. Jotkut heistä joutivat turvallisuuspoliisin ”hampaisiin”. Heitä kutsuttiin kuulusteluihin, uhkailtiin, mobilisoitiin, aloitettiin juridisia prosesseja jne. Jotkut joutuivat pakenemaan länteen pelastaakseen henkensä.
Venäjän kirkkojen johtajia on arvosteltu siitä, että he ovat vaienneet ja jotkut jopa antaneet siunauksensa presidentin politiikalle. Suurin osa kuitenkin vastustaa henkeen ja vereen sitä, että on aloitettu veljeskansaa vastaan sota. Sen vuoksi monia kristittyjä nyt vainotaan. Joitakin on kidutettu, tai ovat vain kadonneet teille tietämättömille. Mikä vastuu Suomen kristityillä on tästä?
Helluntaiunionin vuosikonferenssissa Moskovassa oli mukana 2000 kansallista johtajaa, sekä kaksi edustajaa Etelä-Afrikasta ja yksi Suomesta. Veljemme Venäjällä iloitsivat siitä, ettei heitä ole unohdettu.
Olisiko niin, että maallisista boikoteista huolimatta meidän pitäisi kuitenkin muistaa naapureitamme ja heimokansojamme rukouksin – kulkea heidän rinnallaan? Tämä ei ole vähiten tärkeätä nyt, kun rautaesirippu on uudestaan laskeutunut maidemme välille. Ehkä meidän tulisi uudestaan aloittaa mittava rukousristiretkikampanja!
Rauli Lehtonen
HUOM! Artikkeli on julkaistu Ristin Voitossa Näkökulma-otsikon alla 30/6 2023. Ristin Voitto on viime aikoina julkaissut paljon ajankohtaista ja tärkeätä tietoa Ukarinan ja Venäjän tapahtumista. Voit tilata Ristin Voiton ottamalla yhteyttä sen asiakaspalveluun.
Ristin voiton asiakaspalvelu
(tilaukset, osoitteenmuutokset ym.):
asiakaspalvelu@aikamedia.fi
p. +358 20 7619 800, Suomesta 020 7619 800
Asiakaspalvelu avoinna ma–pe klo 10.00—14.00.
Veijo Kähkönen
Kiitos Rauli tärkeästä informaatiosta olisi aiheellista tiedostaa Suomen seurakuntien mitä naapurissa tapahtuu ja voisimme muistaa rukouksin
Marita Sjöberg
Kiitos Rauli . Ukrainan ja Venäjän ja kaikkien uskovien puolesta , joita vainotaan tai ovat syrjittyjen joukossa , meillä on velvollisuus kantaa rukouksin. Me kuulumme kaikki uskovat samaan perheeseen , olemme sisaria ja veljiä Kristuksessa . Ympäri maailman 🙏🏻
Minä Rukoilen joka päivä Jeesus auttaa 🙏🏻🙏🏻
Vesa Kultalahti
Älkäämme unohtako uskon sisariamme eri boikoteista huolimatta vaan yhä useammin hiljennymme Herran läsnäoloon ja rukoilemme, että Jumala puuttuu asioihin ja että vihamielisyydet loppuisi ihmisten kesken. Ahkeroikaamme pakanain luvan täyttämiseen.
Raimo Itkonen
Kristuksen omat ovat elämän suola kansakuntien sekavissa ja vaikeissa tilanteissa. He tarvitsevat silloin kaiken tukemme jaksaakseen eteenpäin.
Valtiovalla on miekka hallita kansakunnan asioita valheellakin, mutta silti myös oikeaa tietoa pääsee esille ja toivottavasti juuri Kristuksen omien välityksellä.
Nyt on usko koetuksella.
Rukouksella muistaen Venäjän kristittyjä sekä muita petettyjä kansalaisia suuressa Venäjän maassa. Aamen.
Sirpa
Kiitos jälleen. Tietenkin me jaktamme rukousta sisariemme ja veljiemme puolesta, he tarvitsevat rukous tukea nyt jos koskaan.
Kati Kaatrasalo
Olemme huomanneet, miten tärkeää on käydä vahvistamassa seurakuntia ja niiden työntekijöitä juuri nyt. Olemme edelleenkin, välittämättä sodasta, käyneet säännöllisesti rajan takana. Kun menimme sinne ensi kertaa pandemian jälkeen, sitten kun rajat avattiin viime elokuussa, niin seurakuntalaiset ottivat meidät itkien vastaan ja sanoivat, että he jo pelkäsivät, että emme enää tulisi. Pandemia opetti heidät itsenäisiksi! Sodan aikana rajamiehet ovat olleet todella ystävällisiä. Tuntuu, että he ovat mieleissään, että joku suomalainen tulee vielä heidän maahansa. He juttelevat niin mukavasti meille eikä ole ollut mitään ongelmia rajalla. ”Tulee yö, jolloin kukaan ei voi tehdä työtä.” Mutta vielä nyt voimme – ainakin toistaiseksi.
Armas Ärling
ON TÄRKEÄÄ JA RAAMATULLISTA,JA VELJES/SISARRAKKAUTTA RUKOILLA JA MUISTAA HÄDÄSSÄ OLEVIA.TAIVAAN ISÄ HEITÄ VARJELKOON JA SUOJELJOON.🙏🙏🙏
Anneli Nokkosmäki
Ehdottomasti on oikein rukoilla ja Jeesuksen nimessä siunata kärsiviä uskovia ihan kaikkialla.
Nyt kohdistuvat rukoukset lähialueille enemmän, onhan hädänalaisia ihan ”naapurissa”. Muistamme ja Jeesuksen turvaa ja voimaa heille pyydämme,,, myös käytännön apua ja johdatusta! Sinä uskollinen Jeesus. Olet esimerkkimme jota seurata tahdomme!
Jeesus, kiitos että näet kaiken ja kuulet rukoukset ja vastaat! Aamen!
Riitta Koskinen
Shalom. Olen rukoillut koko ajan Ukrainalaisten ja Venäjän kristittyjen puolesta. Olen tehnyt Venäjällä työtä aina Siperiaa myöten eri seurakunnissa 90- luvulta lähtien. Reissuja on mieheni laskun mukaan noin 100. Vain kerran kävin Ukrainassa Tsernogorskissa ja Tsernobylin lähikunnissa, Kiovassa ja itäpuolella sota-alueilla. Jäi kaipaus sinne ja rukoukset ovat siivittäneet. Autan heitä myös taloudellisesti eri tavoin. En lopeta rukousta. Jatkan, että suuret määrät ei- uskoviakin ottaisi Jeesuksen pelastajakseen ja seuraisivat Häntä.
Sinulle Rauli voimia, viisautta , terveyttä ja suurta siunausta. Sitä samaa toivotan näiden tekstien lukijoille.