Nyt sen voi kertoa -tulliviranomaiset palkitsivat Raamattujen salakuljettajan

Hellevi Haapamäki ehti työskennellä yli 30 vuotta Itä-Euroopan ja Neuvostoliiton kansojen hyväksi. Kerran hänet palkittiin Raamattujen salakuljetusmatkalla Puolaan. Viisumista kun löytyi yllättävä numerosarja.

Hän on tavannut entisen Neuvostoliiton alueella asuvia kaupunginjohtajia ja presidenttejä. Idäntyön vaikeista 1960-1980-luvun alkuajoista on nykyään siirrytty saavuttamattomien kansojen lähetystyöhön. Edelleen on kuitenkin tarvis auttaa ja rohkaista diskriminoituja ja vainottuja kristittyjä, johon Hellevi  Haapamäki haluaa Pyhän Hengen valmistavan aikamme kristittyjä. Kaikista tuntemistani Raamattujen salakuljettajista Hellevi on idäntyön historian kokeneimpia ammattilaisia – monille tuntematon legenda.

Kun kysyn häneltä, miten hän joutui mukaan idäntyöhön, niin hän palaa ajassa 1960-luvun alkuvuosille.

• Lähetyskokouksissa lauloin kaiholla Afrikan ja Intian palmuista. Ukrainan viljapellot ja Siperian arot eivät tulleet mieleenikään. Rautaesirippu sulki visusti itärajamme. Kyselin Jumalalta, mikä on oikea paikkani elämässä. Ja yhtä äkkiä se selvisi! Sain valtavan sisäisen varmuuden siitä, että lähetyskenttäni tulisi olemaan idässä, rautaesiripun takana.

• Kokemus oli niin todellinen, että monena päivänä tunsin voimakkaan hapankaalin hajun. Sain myös selvän käskyn ruveta lukemaan venäjää. Helsingissä tutustuin pieneen venäläiseen vapaaseurakuntaan, jossa kuulin Ruotsissa toimivasta Slaavilaislähetyksestä. Ja kuinka ollakaan, valmistaustuessani lähtemään itään, muutto tulikin länteen, Tukholmaan!

Ensimmäiset Neuvostoliiton matkat  

Ensimmäiset Neuvostoliiton matkani olivat melko tavallisia turistimatkoja Suomesta käsin. Vähän kirjallisuutta taskuissa ja laukuissa, käynti venäläisessä baptistikirkossa … Sekin oli hänelle uutta ja ihmeellistä.

• Mieleenpainuva matka oli vallankumouksen 50-vuotis juhlaristeily Leningradiin vuonna 1967. Kaupunki oli verhottu punaisiin väreihin. Sotilasparaatit ja suuret valomainokset julistivat kunniaa puolueelle ja ihmiselle, josta oli tehty epäjumala, jatkaa Hellevi Haapamäki.

• Kaiken tämän keskellä saimme tavata urheita kristittyjä, joille jätimme lahjamme ja he puolestaan antoivat meidän mukaamme materiaalia kristittyjen vainoista. Laivalle päästyämme ryntäsivät miliisit (paikalliset poliisit) hyttiimme monen miehen voimalla, penkoivat patjojen ja mattojen alukset ja käänsivät kaikki ylösalaisin.

• He löysivät toveriltani joitakin dokumentteja ja veivät hänet koko yöksi kuulusteluihin. Jumala varjeli jotenkin minulla olleet paperit.

Juhlaa Puolassa

Nämä yli 55 vuotta sitten tehdyt Raamattujen salakuljetusmatkat olivat ilmeisesti niitä ensimmäisiä, joita uskovat tekivät Ruotsista Neuvostoliittoon. Kun kyselen Helleviltä, onko hänellä muulloin ollut vaikeuksia viranomaisten kanssa, niin hän vastaa:

• Ei ole ollut. Sen sijaan minut on kukitettu! Lähdimme Irja Sinkkosen kanssa autolla Puolaan viemään venäläisiä Raamattuja, jotka vietiin eteenpäin sitä kautta. Otimme mukaamme enemmän kuin mihin uskomme riitti. Illalla ajoimme Ystadista autolauttaan ja jätimme passimme sisään viisumeita varten.

• Olimme väsyneitä ja päätimme käydä heti nukkumaan. Silloin hytin ovelle koputettiin. Ovatkohan he saaneet selville, mitä olemme miehiämme, ajattelin mennessäni avaamaan. Oven takana seisoi kolme virkapukuista herrasmiestä. Yhdellä oli kädessään tarjotin, siinä sininen passi ja kukkakimppu. Miesten ilmeet eivät ainakaan ennakoineet pahaa.

”Olemme tulleet onnittelemaan teitä”, kertoi yksi miehistä. ”Teidän viisuminne numero on tasan 20 000 ja haluamme juhlia sitä. Lähtekää kanssamme juomaan kahvit ja konjakit!” Hellevi jatkaa innostuneesti:

• Mutta kun eivät minusta juhlijaa mukaansa saaneet, jättivät he kukkakimpun ja passin ja lähtivät kumarrellen pois. Juhlinta ei kuitenkaan siihen loppunut. Aamulla minut noudettiin matkustajahalliin, jossa oli delegaatio vastaanottamassa. Minulle pidettiin puheita, sain lahjan ja vielä toisen kukkakimpun, sekä tietysti myös suukon kädelle aitoon mannermaiseen tapaan.

• Seremonioiden jälkeen minut saateltiin auton luo. Emme olleet ehtineet täyttää tulli-ilmoituksia, mutta virkailija täytti ne puolestamme ja kirjoitti: ”Ei tullattavaa!” Sitten hän ohjasi meidät tullijonon ohi portille, josta kunniaa tehden laski meidät ulos.

• Harvoin olemme nauraneet niin sydämemme pohjasta kuin silloin. Jumalalla on huumorintajua! Pääasia tietysti, että Raamatut menivät turvallisesti perille.

Jos saisit miljoonan …

Hellevi Haapamäki kertoo, että jos hän saisi miljoonan IVY:n lähetystyötä varten, silloin hän käyttäisi sen raamatunkäännöstyöhön ja evankelioimiseen, koska entisen Neuvostoliiton alueella on monia kansoja, jotka eivät ole vielä kuulleet evankeliumia.

• Kaikilla heillä ei ole edes raamatunosia omalla kielellään. Meillä suomalaisilla on itänaapurissa lähetyskenttä, varsinkin omien heimokansojen keskuudessa. Mutta lähetystyö siellä ei varmastikaan tule olemaan leikintekoa, johon voi mennä seikkailuja etsimään.

• Siinä tarvitaan Pyhän Hengen voimalla ja viisaudella täytettyjä Kristuksen sotilaita! Mutta jännitystäkään ei varmaan tule puuttumaan, päättää nykyään Tukholmassa asuva Raamattujen salakuljettaja, jonka Puolan tulliviranomaiset kukittivat kaksi kertaa ja antoivat jopa suudelman kädelle.

Iloitsen siitä, että nyt voin tämän salaisuuden teille kertoa.

Rauli Lehtonen

Jos haluat tukea Venäjän vähemmistöjen parissa tehtävää lähetystyötä, tai kirjallisuustyötä voit sen tehdä Ruotsissa Finska Filadelfian tilinumeroon bankgiro 5704-0503, tai SWISH 123 565 40 41. Suomesta voi maksaa Tukholman Filadelfian tilinumeroon IBAN: SE06 8000 0832 7970 4391 2471 BIC: SWEDSESS

Merkkaa mahdollinen lahjoituksesi ”Venäjän vähemmistöt”.