Koiravaljakon ajomatkan päässä pelastuksesta – Siperian lähetystyön todellisuutta

Kesä on käytännössä kauempana kuin koskaan. Pian tulevat sietämättömät pakkaset – ainakin Siperiaan. Se on sitä paitsi ikuisen roudan maa. Tuhansia vuosia vanha jää, joka saattaa olla jopa 500 metriä paksu, lepää peitteenä maan yllä. Jenisei- ja Leenajoen välisellä alueella asuvat alkuperäiskansat kutsuvat kotimaataan ”Mammuttien maaksi”, koska jäisen maan alta on kaivettu esiin satojen mammuttien jäännöksiä.

   Jos Siperian ikuiselle roudalle rakentaa talon, se vajoaa maan sisään kuin kerälle kierinyt eläin. Jos rakentaa jäätyneelle maalle tien, se rupeaa vajoamaan hitaasti sen uumeniin, eikä sitä sitten enää näy. Pystytä hautakivi jäiselle tundralle, niin vuosien päästä et enää löydä sitä, koska maa on niellyt sen itseensä. Siksi jakuutit ja nganasanit rakentavat talonsa jään päälle pystytetyille paaluille. Näin he suojelevat maata sulamasta ja taloja vajoamasta sen alle.

   Kun lähetyssaarnaajat vierailivat ensimmäistä kertaa koiravaljakoillaan eräässä Jenisein alueen kylässä Siperiassa, humalasta hoippuvat miehet kohtasivat heidät. Kylän keskustaa lähestyessään näky tuli joka askeleelta masentavammaksi: miehet, naiset ja lapset olivat kaikki juovuksissa ja kylä oli kuin jähmettynyt horrokseensa kylmän pakkasen puristuksessa. Uupuneina ihmiset laahustivat ympäriinsä likaisissa vaatteissaan. Toivottomuuden ilmapiiri näkyi kaikkialla. Talot olivat hajoamaisillaan, sairaala oli suljettu, kulttuuritalon katto oli korjaamatta, eikä teitä pitkin voinut auraamattomuuden vuoksi ollenkaan kulkea.

   Vuosikymmeniä asukkaat olivat myyneet venäläisille kalaansa, marjojansa, sekä turkiksia, viinaa ja aseita vastaan. Nyt monet olivat alkoholisoituneet. Kun votkakuljetukset saapuivat helikopterilla kylään, koko väestö saattoi maata puolitajuttomana useita päiviä, ennen kuin krapulan hellitettyä päästiin taas aloittamaan elämän välttämättömät askareet.

   Eräänä kesänä sain vierailla tuossa samassa kylässä. Ensimmäiset Suomessa painetut Raamatut olivat tulleet sinne jo vuonna 1997. Moottoriveneemme rantautui kuusituntisen matkamme jälkeen rannalle, jota kyläläiset itse kutsuivat satamaksi. Tuulenvire siveli kasvojamme, kun lapset suurin silmin seurasivat tavaramme lastatusta kylän ainoaan autoon. Kylävanhin Tyganov oli tilannut sen meitä palvelemaan. Joka puolella oli liikettä ja toimintaa. Ihmiset höyläsivät, sahasivat ja naulasivat talojaan, joita aikaisempien tulvien jäljiltä oli remontoitava. Toveri Tyganov näytti meille ylpeänä, miten hänen kylänsä oli nousemassa jaloilleen.

   – Kaikki on muuttunut sen jälkeen kun uskovaiset aloittivat työnsä täällä. Ihmiset ovat saaneet toivon uudesta tulevaisuudesta. Tässä on lääkärin vastaanotto, tuolla näette uuden kulttuuritalon, jonka kyläläiset ovat rakentaneet. Koulu sijaitsee hiukan alempana. Sillä on pihamaa höylätyistä laudoista, ettei kevät- ja syyssateiden lieju estäisi lasten leikkimistä koulun pihalla. Laudat on saahattu sirkkelillä, jonka uskovat ovat lahjoittaneet …

   Koiravaljakon ajomatka pelastuksesta

   Viimeisenä iltana kokoonnuimme rukoushuoneelle, jonka ilmapiiri selvästi osoitti, että paikka oli kylän paikoista pyhin. Punainen matto johti alttarille. Penkit ympäröivät salia niin, että keskellä oleva tyhjiö jäi ikään kuin kehikoksi. Siihen sai polvistua ja antautua kokonaan Jumalalle. Alttarille laitettiin Avainmedialta saadut pyhät Raamatut ja kirjat.

   Kylän 200 asukkaasta yli 20 tuli kokoukseen. He olivat saaneet nähdä seurakunnan synnyn. Joka kymmenes asukkaista uskoo nyt Jeesukseen! Kokouksen jälkeen lähdimme joen rannalle, koska kaksi nuorukaista oli päättänyt mennä kasteelle. Vaikka veden lämpötila oli vain viisi astetta, heidän sisimmästään huokui lämmin rakkauden henki – he halusivat haudata menneen elämänsä kasteen kautta Kristukseen.

   Kun Jumalan lämpö valtaa, ihmisen vanhat rakennelmat vajoavat syvälle maan uumeniin. Silloin Jeesus voi ruveta luomaan uutta. Hän haluaa rakentaa Siperian kansojen hengellisen kodin ristin paaluille, niin että se heijastaisi säteitään jääparketeilla kulkeville kansoille.

Kristus haluaa koota valkopukuisen joukon myös mammuttien maasta. Hän tahtoo haastaa meitä muistamaan myös taigan ja tundran heimoja. Ihmiset, jotka eivät ole kuulleet sanomaa Vapahtajasta, asuvat ehkä vain koiravaljakon ajomatkan päässä pelastuksesta. Heille tulisi kertoa, että tiettömän Siperiankin kautta voi löytää ladun tai väylän iankaikkiseen elämään.

Rauli Lehtonen