Uskooko Venäjän kirkon johtaja Jeesukseen?

Viime vuosien jännittävimmät hetkeni koin Albanian Tiranassa. Olin yhden Venäjän helluntaiunionin piispan kanssa saapunut Global Christian Forumin konsultaatioon, joka oli järjestetty vainottujen kristittyjen auttamiseksi.

Jo tapahtuman ensimmäisenä aamuna heräsimme hotellihuoneen kahdeksannessa kerroksessa maanjäristykseen. Ensin emme ymmärtäneet miksi koko huoneemme keinui, tärisi ja heilui edestakaisin. Kun hätääntyneenä kiirehdin katsomaan ikkunasta ulos, näin ihmisten juoksevan kaduilla henkensä edestä turvaan. Me taas seisoimme huoneessamme – lähes lamaantuneina kunnes tilanne rauhoittui. Uusia järistyksiä ei sitten enää tullutkaan …

   Pian äkkiherätyksen jälkeen rupesimme pohdiskelemaan maanjäristyksen antamaa ”kehystä” tälle Tiranan konferenssille. Meidät oli kutsuttu edustamaan sekä helluntaiseurakuntia, että lähetysjärjestöjä, jotka yrittävät auttaa maailman vainottuja kristittyjä. Koolle oli tullut 67:stä eri maasta noin 150 eri kirkkokuntien ja lähetysjärjestöjen johtajaa katolisista, evankelisista ja ortodoksisista seurakunnista. Se jo itsessään tuntui ”maanjäristykseltä”, sillä milloinkaan aikaisemmin eivät kaikkien näiden kirkkojen johtajat olleet kokoontuneet keskustelemaan ja rukoilemaan uskonsa tähden kärsivien kristittyjen puolesta. Tapahtuma oli siis historiallinen muillekin kuin meille.

Tiranan konferenssin evankelisten seurakuntien johtajia Kazakstanista, Venäjältä, Ruotsista, Ukrainasta, Suomesta ja Valkovenäjältä. Kuva: Yksityinen arkisto

   Kun Keski-Venäjältä tulleen piispan kanssa katselimme osanottajien nimilistaa, huomaisimme Venäjän ortodoksikirkon edustajan olevan arkkipappi Mihail Goudnjajevin. Hän kuuluu myös Maailman kirkkojen neuvoston johtoryhmään. Kun samana iltana huomasin hänen olevan yksin illallispöydässään, hakeuduin hänen viereensä istumaan. Esittelin itseni ja kerroin sitten humoristisesti lisäten, että olen sukua Venäjän ortodoksikirkon johtajalle, patriarkka Kirillille!

   Huomasin, miten hän hiukan yllättyi ja rupesi kuuntelemaan puhettani tarkkaavaisemmin. Kerroin että esi-esi-esi-isäni olivat Volgan mutkalta ensin Viroon muuttaneita siirtolaisia – nykyisen Mordvan autonomisen tasavallan alueelta – jotka sitten myöhemmin muuttivat Suomeen joskus Kristuksen syntymään jälkeisinä vuosina … ja patriarkka Kirill on mordvalainen! Siinä se ”pointini” sitten olikin – kaukaista sukua, mutta kuitenkin.

   Kun arkkipappi Mihail oli kuunnellut juttuni valmiiksi, hän istui hiljaa, teki tehokkaan keinotauon ja yllätti sitten minut täysin: ”Minäkin olen sukua patriarkka Kirillille, hän on minun setäni ja minäkin olen mordvalainen! Hänen isänsä (ja minun isoisäni) kärsivät neuvostoaikaan vankilassa uskonsa tähden.”

   Näin löysimme Goudnjajevin kanssa yhteisen luottamuksen, koska olimme sukua keskenämme. Samat historialliset taustat, samat sukujuuret, ja … sama Isä taivaissa.

Uskooko arkkipappi Jeesukseen?

En tiedä miksi, mutta kun katselin Mihail Goudnjajevia silmiin ja seurasin hänen kädenliikkeitään ja nöyrää suhtautumista ympäristöönsä, mieleeni tulivat monet muut niin sanotut ”Jumalan miehet”. He olivat huonolla esimerkillään olleet niin poikkeavia ja jopa usein yrittäneet horjuttaa uskoani Jeesukseen. Ajattelin kaikkia heitä, jotka olivat asettaneet Raamatun iäti kestäviä totuuksia kyseenalaiseksi. Mieleeni muistui myös oman maamme papit, jotka olivat kantaneet ulos ristit kirkoistaan, etteivät muslimit loukkaantuisi, tai ottaneet kantaa Jumalan Sanan asettamiin totuuksiin avioliitosta, ylösnousemuksesta tai Kristuksen toisesta tulemuksesta. Heitä ajatellessani mieleeni tuli kysymys: Mitenhän on vierastoverini laita: Uskookohan arkkipappi Mihail Jeesukseen?

Mihail Goudnjajev ja R. Lehtonen Tiranan konferenssissa. Kuva: Yksityinen arkisto

   Kun mielessäni puntaroin kysymystä, ymmärsin, ettei sen esittäminen tähän tilanteeseen ollut oikein soveliasta – olimmehan sukulaisia, ja saman Isän lapsia … Sisimpääni pulpahti sitä vastoin kysymys: Uskonko itse Jeesukseen ja jos, niin miten paljon luotan oikeastaan Häneen? Uskonko Häneen niin, että olisin valmis antamaan henkeni niiden kristittyjen tähden, jotka olivat olleet konsultaatiomme keskipisteenä ja joita vainotaan ja jotka tänä päivänä kärsivät Kristuksen nimen tähden?

   Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; niin meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä (1. Joh. 3:16). Olenko minä valmis tekemään tämän? Rakastanko Jeesusta niin paljon? Tämä kysymys muodostui minulle Tiranan konferenssin suurimmaksi ”maanjäristykseksi”, joka heilautti uskoani piirun verran lähemmäksi Jeesusta. Miten on Sinun laitasi, oletko valmis antamaan henkesi sisariesi tähden?

Rauli Lehtonen

Previous

Venäjän voitonjuhlien varjossa – paljon salattua

Next

Georgian lähetyskoulu päättyy – työ alkaa

10 Comments

  1. TEUVO TIKKANEN

    Kiitos Rauli! Upea kirjoitus. Pisti ajattelemaan! Voimia ja siunausta kaikkiin tehtäviin!

  2. olavi Lehtikevari

    Kitos Rauli ! Sinun Johdattajasi vei oikeaan aikaan ja paikkaan. Sait kokea uskon veljien yhteyttä. Hieno kirjoitus Siunausta työsarallesi.

  3. Anita Laakso

    Puhutteleva kirjoitus. Kiitos, Rauli!
    Siunausta!

  4. S aara

    Kiitos Rauli

  5. Sirpa

    Aivan, joskus mietin miten helppoa on sanoa että totta kai. Entä mitä sitten kun joutuu sen eteen….
    Kiitos Raulille ja yhteiselle Isällemme

  6. Saara Minkkinen

    Kiitos Rauli Lehtonen. Olen lukenut kaikki blogit ja saanut paljon uusia asioita mietittäväksi ja rukousaiheeksi. Siunausta ja varjelusta elämään ja tehtävään!

  7. Raimo Itkonen

    Oikein Rauli. Kirjoituksesi panee ajattelemaan, että olenko ”tapauskovainen”, siis tottunut elämään uskovaisen tavoin ja etsimään Raamatusta rukouksessa vastauksia elämääni/elämiseeni vai olisinko tosipaikan tullen valmis puolustamaan uskoani ja uskovaisia lähimmäisiäni jopa henkeni hinnalla. Se on tosi vakava kysymys, sillä sellainenkin koetus voi tulla eteen, kun kristittyjen tilanne maailmassa vaikeutuu entisestään.

  8. Virpi Kurvinen

    Järisyttävän hyvä teksti! Kiitos💗

  9. Aaron

    Kiitos rakas ystäväni JEESUS, rakkaasta ystävästämme, veljestämme Raulista.
    Nyt kun luin toiseen kertaan blogitekstisi, niin Pyhän Hengen öljyn kyyneleet toivat sydämestäni esiin uskon rakkauden JEESUKSEEMME. Sillä toissa päivänä iltarukouksessamme täällä ihanassa Betesdan kodissamme Saksassa Pyhä Henki muistutti, vahvisti ja virvoitti minua sisäisellä äänellään: ”Rakas lapseni Aarno… Usko vain …, endast tro…”. ”Hallelujaa, JEESUS rakastaa sinua ystäväin”. Näin tahdon uusin voimin tekstisi jälkeen toivottaa kaikille ihmisille, jotka JUMALA tuo eteemme, matkallamme Montenegroon Joshua lähetyskotiin… JEESUS ELÄÄ AAMEN…

    • Rauli Lehtonen

      Kiitos Aarno rohkaisusta. Kerro paljon terveisiä sinne Saksaan ja Montenegroon. Siellä tarvitaan kokosydämisiä Herran pavelijoita.

      Muistamme sinua ja Veraa rukouksin. Jumala antakoon teille paljon viisautta ja voimaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Copyright Rauli Lehtonen 2019–