Miksi slaavilaiset ovat suomalaisia parempia?

Suuri osa artikkelista on julkaistu myös Uusi Yhteyslehden numerossa 1 / 2020

Lapsityö on Sacramenton Betaniaseurakunnassa varsin tärkeätä. Kuva: Rauli Lehtonen (16/2)

Helmikuussa kävin jo neljättä kertaa Kalifornian Sacramentossa puhujavierailulla. Jouduin monesta syystä hämmästymään – ja oikein kunnolla. Tosin tiesin jo ennestään, että koko suurkaupungin alueella asuu 2,4 miljoonaa asukasta, joista venäjänkielisen seurakunnan johto arveli noin 90 000 olevan slaavilaista, eli Ukrainasta, Venäjältä, Valko-Venäjältä ja Moldovasta tulleita siirtolaisia. Slaavilaisten prosentuaalinen määrä Sacramentossa on näin alhaisempi kuin suomalaisten määrä Tukholmassa. Määrällisesti Tukholman noin 80 000. suomalaista voi kuitenkin verrata tähän lukuun.

Kaupungissa on 103 venäjän- ja ukrainankielistä seurakuntaa, joihin kuuluu yhteensä 35 000 jäsentä. Pelkästään vierailemassani Betania-seurakunnassa on yhteensä 3680 jäsentä. Jos määrään laskee myös seurakunnan lapsi- ja nuorisotyössä mukana olevat, luku nousee 6250:een. Tämä merkitsee sitä, että lapsia, varhaisnuoria ja nuoria on heidän toiminnassaan yhteensä 2570. Nämä siirtolaistyön luvut ovat huimaavia, eivätkä ne minusta vaikuta ollenkaan liioitelluilta, koska sunnuntain kahdessa jumalanpalveluksessa oli kummassakin yli 1500 kävijää. Heistä suuri osa lapsia! Betanian lisäksi Sacramentossa on vielä toiset 102 slaavilaista seurakuntaa, joista yli kaksi kolmasosaa ovat helluntaiseurakuntia.

Sacramentossa Rauli Lehtonen opetti myös Betaniaeurakunnan lähetysraamattukoulussa. Kuva: Oma arkisto

200 pastoria

Betaniakirkossa panostetaan slaavilaiseen kieleen, kulttuuriin ja musiikkiin. Seurakunnalla on lähetysraamattukoulu, jossa opiskelee 26 oppilasta, teologinen seminaari, sekä kristillinen koulu, jonka oppilasmäärä on yli 200. Seurakunnassa on yli 200 pastoria ja vanhinta. He ovat keskenään jakaneet sielunhoidollisen vastuun seurakunnan 1790 perheestä. Heidän kirkossaan on kaksi 3000 hengen salia ja kymmeniä pienempiä huoneita, sekä tennis- ja lentopallokentät ulkotiloissa.

Pastoreille löytyy riittävästi työhuoneita. Seurakunnalla on oma lähetysjärjestönsä, sekä suuri määrä lähetyssaarnaajia eri puolilla maailmaa. Kirkon parkkipaikalle mahtuu 1000 autoa. Seurakunnan järjestysmiehet ohjaavat liikennettä kun väki tulee massoittain kokouksiin sunnuntaisin! Kaikki toimii moitteettomasti, vaikka kirkosta purettiinkin uimahalli ja kiinteistön saunat. Kasteallasta pidettiin tärkeämpänä. Kasteluvut tosin ovat vähentyneet: viime vuonna kastettiin ”vain” 110. Jos laskee myös lapset ja nuoret jäsenistöön, silloin seurakunnassa on 3098 alle 25 vuotiasta.

Aina kun vierailen Sacramenton seurakunnassa, monet haikeina muistelevat Jarmo Makkosen, Martti Kallionpään ja Jouko Rajalan vierailuja Suomesta, sekä Tallinnan Olevisten seurakunnan herätystä. On aivan ilmeistä, että suomalaisten vierailut ovat jättäneet jälkensä monien jäsenten mieliin. Suurta kiitollisuutta seurakunnan johto tuntee myös Avainmedia historiallista Raamattutyötä kohtaan.

Seurakunnan toinen pastori Ivan Gavriljuk. Kuva: R. Lehtonen

Miksei meillä …?

Vaikka olosuhteemme ovat jotenkin erilaiset, voisi varovaisesti kysyä, miksemme ruotsinsuomalaisina pääse edes lähelle näitä lukuja? Onhan suomalaisten määrä suurin piirtein sama esimerkiksi Tukholmassa kuin slaavilaisten Sacramentossa? Teemmekö seurakunnissa jotain väärin, kun aktiivikristittyjen määrä on niin vähäinen? Voisimmeko jotain parantaa, tai jopa ruveta tekemään jotain ihan uutta ja uudella tavalla? On kokeiltu ruotsinkielistä toimintaa, uudenaikaista musiikkia, englanninkielisiä otsikoita pantu mainoksiin ja –sanoja lauluihin … Väkimäärät tilaisuuksissa eivät kuitenkaan ole lisääntyneet.

Mitä tapahtuisi jos kokeilisimme päinvastaisia keinoja ja seuraisimme esimerkiksi Amerikan slaavilaisten esimerkkiä? Keskittäisimme työtämme selkeämmin siirtolaisten (lue: suomalaisten) kulttuuripiirissä asuvien saavuttamiseksi? Uskon että se onnistuisi meiltä paremmin kuin ruotsalaisilta. Onhan suomi äidinkielenä avain ruotsinsuomalaisen enemmistön tunnemaailmaan.

Ehkä olemme yrittäneet olla kaikille kaikkea. Sanoman terä on tylsistynyt, eikä työmme sen tähden ole profiloitunut selkeästi saavuttamaan nimenomaan suomalaisia? Onko silloin oikein muokata toimintaamme ruotsalaistyyliseksi, kun niitä seurakuntia jo ennestään on paljon enemmän – ja heidän toimintansa ruotsinkielisessä viitekehyksessä varmasti myös tasokkaampaa kuin meidän. Eikö meidän tulisi ensisijaisesti saavuttaa suomalaisia?

Mitä tapahtuisi jos keskittyisimme ruotsinsuomalaisten evankelioimiseen ja tekisimme sen osan todella hyvin ja laadukkaasti. Niin että omakielinen toiminta nousisi kunnolla arvoonsa. Näin voisimme helpommin saavuttaa uusia kohderyhmiä – lapsia, varhaisnuoria, nuoria – heidän omalla äidinkielellään ja myös heidän makuunsa sopivalla musiikilla. Sanoohan Paavalikin, että meidän tulisi olla juutalaisille juutalainen ja kreikkalaisille kreikkalainen, niin että voisimme voitta heidät Kristukselle.

Näin voisimme ruveta unelmoimaan sadasta ruotsinsuomalaisesta seurakunnasta, kristillisestä suomenkielisestä päiväkodista, ruotsinsuomalaisesta nettiradiosta ja ruotsinsuomalaisten seurakuntien videoiduista kokouksista, tai toiminnasta johon osallistuisi satoja lapsia. Kuka sanoo, ettei se voisi olla mahdollista? Miksi slaavilaiset seurakunnat Amerikassa olisivat parempia kuin ruotsinsuomalaiset? Ehkä sen tähden että olemme lyöneet laimin omat maanmiehemme ja priorisoineet ihan vääriä asioita – ja liian pitkään. Ellemme muuta konseptiamme, menetämme pian sekä toisen että kolmannen sukupolven Ruotsiin muuttaneet siirtolaiset. Silloin syy on meidän.

Rauli Lehtonen

Betaniakirkosta löytyy myös historiallinen näyttely. Kuvassa vankileirin pienoismalli Komista, jossa seurakunnan jäseniä on kärsinyt uskonsa tähden. Kuva: R. Lehtonen

Previous

Yli-Vainion herätys levisi Neuvostoliitoon

Next

Lähetysjuhla Keuruun juhannuskonferenssista

12 Comments

  1. Anja Janev

    Onpa rohkaisevaa lukea, miten Herra toimii Sacramentossa. Meille monille suomalaisille tuttu Juho Punkka muutti Suhumista perhekuntansa kanssa sinne ja monet muutkin ystävät joihin saimme Neuvostoliiton aikana tutustua.
    Herra on runsaasti siunannut työtä siellä ja erityisesti iloitsemme lapsista ja nuorista, jotka ovat tulleet seurakuntaan!

    • Rauli Lehtonen

      Rakkaat Janevin ystävät.

      Pitkään Juho Punkan poika Sergei vastasi Sacramenton ja Amerikan slaavilaisten seurakuntien evankelioinnista. Näinä vuosina seurakuntien jäsenmäärät ovat kasvaneet runsaasti. Uskon että Sergein asennoituminnen on varmastikin vaikuttanut seurakunnan hengelliseen ilmapiiriin. Koko seurakunnan yleinen suhtautuminen ulkopuolisiin ihmisiin on minusta ainutlaatuista ja varsin esimerkillistä. En muista missä olisin kokenut aikaisemmin sellaista evankelioinnin sykettä ja intoa voittaa sieuja Kristukselle.

      Uskon Anja, että Peterin, sinun ja muiden bulgarialaisten ja suomalaisten vierailut sinne Suchumiin ovat varmasti olleet luomassa sitä pohjaa, jonka vaikutus edelleen näkyy Kalifornian slaavilaisissa seurakunnissa. Miten tilanne olisi jäänyt, elleivät Janevit, Närhit, Kallionpäät ja lukuisat Avainmedian raamattujen salakuljettajat olisikaan aikoinaan vieneet Gruusiaan Jumalan sanaa? Silloin luotiin sitä pohjaa, jolle veljet ja sisaret myöhemmin ovat rakentaneet!

      Sergej on perheineen pari vuotta sitten muuttanut San Diegoon, jonne he ovat perustaneet seurakunnan. Siinä on yhteensä noin 100 jäsentä.

      Olavi Eskola on kirjoittanut kirjan Sergein isästä Juhosta, nimeltä Siperian kierros, joka on Ristin Voiton kustantama. Siinä kerrotaan heidän elämästään kristittyinä Neuvostoliiton ateistisessa yhteiskunnassa. Uskomattoman mielenkiintoista kerrontaa.

      Viime vuonna kun tapasin Sergein, hän kertoi että hänen äidillään Marialla on olemassa vielä mielenkiintoisempi käsikirjoitus, jolle he nyt etsivät kustantajaa myös Pohjoismaista. Katsotaan mistä tärppää …

      Uskon että Peterin laulut ja musiikki, jota edelleen kuuntelen säännöllisesti menisi kuin ”kuumille kiville” Kaliforniassa – ei muuta kun turné pystyyn …

      Rukouksin muistava veljenne

  2. Seppo

    Kiitos Rauli

  3. Virpi

    Minulla olisi Ruotsissa kasvanut serkku, täysin kaksikielinen. Hän jäi hiljakkoin eläkkeelle. Olen rukoillut 30 v, että hän tulisi uskoon. Nyt olisi aikaa hengelliselle kutsumukselle. Rukoillaan näitä työmiehiä ja -naisia Tukholmaan. Vaikuttava blogi!

  4. Pekka

    Ehkä suomalaisilla nyt mahdollisuus kun pääsette Filan holhouksesta eroon. ?

  5. Esko Halme

    Minulla on sellainen mielikuva, että slaavilaiset kansat ovat jossain määrin sosiaalisempia kuin suomalaiset, jotka olemme monesti aika introvertteja, sisäänpäinkääntyneita ja vetäytyviä. Evankeliumin asialle se on haitta, koska muiden tavoittaminenhan vaatisi aktiivista ulospäin suuntautumista. Tietysti ratkaisevaa on Pyhän Hengen voima ja voitelu, mutta myös näillä luonteenpiirteillä on merkityksensä. Slaavit ovat osanneet yhdistää sosiaalisuutensa Hyvän sanoman palvelukseen.

    • Rauli Lehtonen

      Viisaan miehen analyysi Halmeelta. En oikein muuta osaa sanoa.

      Pitäisi suomalaisina enemmän panostaa suhteiden luomiseen ulkopuolisten kanssa ja välittää heille maailman parasta sanomaa, kun luottamus on saavutettu.

      Suuri kysymys on se, ovatka ruotsinsuomalaiset vielä sulkeutuneempia kuin suomalaiset?

      Pohdiskeleva ruotsinsuomalainen.

  6. Timo PELLINEN

    https://issuu.com/finskapingstnetwork/docs/nro_1_2019
    Rauli on aktiivinen kirjoittaja myös Uusi Yhteys -lehdessä.

  7. Juha Räihä

    Itse olen tullut uskoon – 82.Tuohon aikaan Finska Filadelfia piti Tukholman ympäristöissä kokouksia. Siellä asuvat seurakuntalaiset toimivat aktiivisesti saavuttaakseen suomalaisia. Esimerkiksi Järfällassa, Jakobsberg siellä oli joka sunnuntai ympäristö kokous illalla klo 18. Samoin Hallundassa oli tilaisuudet, järjestettiin kotikäyntejä, levitettiin kasetteja ja muuta luettavaa suomalaisille. Siihen aikaan moni suomalainen sai kylvön Jumalan sanan kautta.

  8. Juha Räihä

    Haluaisin vielä jatkaa ajatuksiani. Onko niin että seurakuntien työmuoto onkin ”sisälähetystä” joka kohdistuu pelkästään omaan väkeen. On kadotettu into saavuttaa ulkopuolella olevia. Suomalainen saavuttaa suomalaiset parhaiten.

    Äitini joka ei ole uskovainen on innokas Suomi seuran jäsen. Erään kerran laivalla matkustaessaan seuran mukana, tuli eräs mies Borlängestä juttusille. Hän kysyi äidiltäni että onko allekirjoittanut samaa sukua? Äitini vastasi kyllä, hän on poikani. Mies oli nähnyt paikallisessa lehdessä kokous ilmoituksen jossa olin tulkaamassa ja puhumassa. Äitini kehoitti miestä menemään kokoukseen, tapasin miehen ja hänen mukanaan useita muita siellä Borlängen kirkossa. Mies kertoi että piti tulla katsomaan olenko äitini kehujen mittainen. Olen tavannut heitä siellä senkin jälkeen.

    Kysymys onkin olemmeko lysähtäneet mukavasti kirkon sohvalle kuuntelemaan hyviä saarnoja. Äitini sangviininen luonne ja jutustelu sai suomalaiset liikkeelle Jumalan sanan ääreen. Ilmestyskirja 2.Se minulla on sinua vastaan että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis mistä olet langennut ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja. Uudistunut rakkaus Jeesukseen, uudistaa myös rakkauden sielujen voittamiseen.

    • Rauli Lehtonen

      Olihan Juha puhutteleva kommentti.

      Miten usein minäkin olen unohtanut, että tärkein elämäni tehtävä onkin juuri ihmisten voittaminen Kristukselle. Niin usein olen sen jättänyt huomioimatta. Meikäläisellä on jopa naapureita ja läheisiä ystäviä, joiden Jumalsuhde on vaillinainen.

      Uskon että meidän täytyy herätä. Itse olen ehkä ensimmäisten jonossa, joiden tulisi tehdä parannus tässä asiassa. Suomalaisia kun on lähes päivittäin ympärillämme. Nyt ihmiset ovat Coronaviruksen aikoihin varmasti vielä avoimimpia kuin tavallisesti – ainakin hengellisille asioille.

      Pohdiskelava ja mietiskelevä veljesi

  9. Sirpa

    Kiitos jälleen mielenkiintoisesta tekstistä.
    Mietin tuota ruotsin suomalaisen luonnetta.
    Oma kokemus on se että olemme avoimempia, voihan tietenkin vaikuttaa myös luonne ja mistä päin suomea on. Asuin Keuruulla n.4v ja kyllä siellä mietin monesti että -olenko minä suomalainen. No Vaasassa taas oli paljon avoimempaa, en tiedä.. johtu varmaan osaltaa siitä että olin paljon maahanmuuttajien kanssa.
    Oli miten oli, täytyyhän meidän saavuttaa oman maanlaisia siellä missä asumme… Tähän tarvii todella jotakin uutta näkyä. Äidinkielihän on tunnekieli, eli se kieli joka menee syvälle sydämeen. Kyllä me suomalaiset sen verran slaavilaisia olemme jos vaan lakkaamme olemasta mieliksi kaikille. Me olemme ruotsalaisessa srk:ssa suomenkielisenä ryhmänä, mikä meitä estää tavoittamasta suomenkielisiä?
    Rukoillaan että saisimme hädän suomalaisista ja että Herra antaisi meille viisautta kuinka toimia.
    Ruotsissa on paljon meitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Copyright Rauli Lehtonen 2019–