Miksei kukaan välitä suomensukuisista kansoista?

Suomalais-ugrilaiset kansat kuuluvat Euroopan vähiten evankelioituihin kohderyhmiin. Venäjä mobilisoi Mediazonas-järjestön mukaan suhteettoman paljon vähemmistöjä Ukrainan rintamalle. Ruotsinsuomalaisetkin ovat tilastollisesti viime vuosina karsineet itsensä saavuttamattomien kansojen joukkoon!

Miksei lähetysjärjestöt välitä suomensukuisista lähetystyön kohteena? Löytyykö pätevää selitystä sille, että Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan kansoja priorisoidaan lähetystyössä, vaikka evankelisten kristittyjen määrä esimerkiksi mordvalaisten, marien ja mansien parissa on alle, 0,06 % viimeisten Jesus4Eurasian tekemien tutkimusten mukaan?

Sinkkiarkkujen hautausmaa

Mediazonaksen liettuankielinen toimipiste on kartoittanut tarkoin Ukrainan rintamalla kuolleiden Venäjän armeijan sotilaiden alkuperää ja jopa etnisyyttä. Jos kuolleiden lukuja verrataan prosentuaalisesti eri kansojen väestölukuihin, käy ilmi että erityisen korkea prosentti sodassa kuolleista on kotoisin maaseudulta ja vähemmistöalueilta. Suomensukuiset alueet pistävät erityisesti silmään. Silti monet seurakunnat suuntaavat avustuksiaan ja rukouksiaan pelkästään Ukrainan ja Venäjän kansan tarpeisiin unohtaen vallan heimokansamme hengelliset haasteet Volgan ja Uralin alueella.  

Udmurtiasta, jonne on keskitetty erityisen paljon Venäjän sotateollisuutta, kantautuu tietoja miten teollisuuslaitoksia, kauppakeskuksia ja yrityksiä on integroitu suurten asetehtaiden tuotantoketjuihin. Jopa kristityt joutuvat suurilta osin hankkimaan elatuksensa sotateollisuuden piiristä, esimerkiksi autonomisen tasavallan pääkaupungissa Izhevskissä (udmurtiaksi Izkar; eli joki Izin varrella).

Samanaikaisesti heidän nuoria poikiaan mobilisoidaan rintamalle ja monet palaavat armeijan ”lihamyllystä” sinkkiarkuissa kotikonnuilleen ennen aikojaan. Eräät ovat suomalais-ugrilaisten alueilla ruvenneet käyttämään nimitystä ”sinkkiarkkujen hautausmaa”, koska hautakivet välittävät tietoa nuorten miesten liian aikaisesta elämänkaaren päättymisestä. Näissä maisemissa äidit käyvät usein itkemässä ja muistelemassa poikiaan. Voi jos sittenkin voisimme vaikuttaa siihen, että heidän muuttonsa tulevaisuudessa johtaisi taivaaseen …

Myös seurakunnat diskriminoivat

Kun kävin päätöskeskusteluita suomensukuisten kansojen lähetysraamattukoulun Marinmaalta kotoisin olevien oppilaiden kanssa, he esittivät minulle hyvin vakavan ja pysäyttävän kysymyksen:

• Mitä meidän tulisi tehdä, kun venäjänkielinen seurakuntamme kielsi meiltä omakieliset jumalanpalvelukset ja kokoukset? Eikä se jäänyt ainoastaan kieltoon. Seurakuntakokouksessa kaikki marinkielisen ryhmän jäsenet kutsuttiin esille ja heistä ruvettiin koko seurakunnan säestämin rukouksin ajamaan ulos saastaisia nationalismin henkiä, koska olimme käyttäneet äidinkieltämme soluryhmissämme …

Valitettavasti jouduin toteamaan, ettei tämä suinkaan ollut ainutlaatuinen poikkeus. Vastaavia esimerkkejä löytyy silloin tällöin myös eri puolilta meidän omaa mannertamme. Kominmaalla, Mordvassa ja jopa Ruotsissa on ryhmiä, jotka syrjinnän tuloksena ovat joutuneet eriytymään omaksi seurakunnakseen, jotta voisivat käyttää omaa tunnekieltään jumalanpalveluksien yhteydessä, sekä vapaammin toteuttamaan omaa kulttuuriaan. Mutta mitä tehdä, jos ei ollenkaan ole kansallisia uskovien ryhmiä, tai kun kristittyjä on vain kourallinen määrä?

Herää kysymys, ymmärrämmekö suomalaisina, että naapurimaassamme Venäjällä asuu vähintään kolme miljoonaa heimokansojemme edustajaa, jotka kuuluvat Euroopan vähiten evankelioitujen kansojen joukkoon?

Jokin vuosi sitten kun vierailin Izhevskin yliopistossa, sekä kaupungin Udmurttiseurassa, minulle väitettiin, että suomensukuisten kansojen määrä oli silloin heidän laskelmiensa mukaan jopa lähellä 7. miljoonaa. Näin siksi, että suuri osa suomensukuisista kansoista kokee Venäjällä syrjintää … ja sitä välttääkseen he ovat virallisesti valinneet etnisyydekseen venäläisyyden, mikä näkyy myös heidän passissansa. Näin heille avautuvat paremmat madollisuudet opiskeluun ja työpaikkoihin. Siksi suomalais-ugrilaisten kansojen oikea määrä saattaakin olla puolta suurempi kuin virallisesti mainittu, eli heitä on todellisuudessa enemmän kuin meitä suomalaisia!

Euroopan vähiten evankelioidut kansat

Usein puhutaan siitä, miten Balkanin kansat ovat mantereemme vähiten evankelioituja. Patrick Johnstonin Operation World-kirjan lukujen mukaan Montenegro, Bosnia ja Kosovo kuuluvat mantereemme ja osittain myös maailman suuriin lähetystyön haasteisiin. Missiologian ammattilaisina saatamme kuitenkin unohtaa, että marien parissa on Jesus4Eurasian mukaan alle 0,04% evankelista kristittyä, mordvalaisia alle 0,06%, hanteja, komeja ja Venäjän saamelaisia alle 0,15%. Mitä jos näiden kansojen saavuttamattomuus onkin Kristuksen toisen tulemuksen esteenä ja että juuri Sinun ja minun tulisi julistaa heille evankeliumia? Lue Matt 24:14.

Kun ruotsinsuomalaiset helluntaiseurakuntien työntekijät kokoontuivat ystävyyspäiville Länsi-Göötanmaalle elo-syyskuun vaihteessa kokosimme tuoreita tilastoja eri ruotsinsuomalaisten seurakuntien ja ryhmien jäsenmääristä. Silloin totesimme että Ruotsin noin 797 000 suomalaisesta (jotka ovat syntyneet Suomessa tai joiden vanhemmat ovat muuttaneet Suomesta Ruotsiin) alle 800 on aktiivisina jäseninä ruotsinsuomalaisen seurakuntatyön piirissä, eli noin 0,1%. Mikäli tämä pitää paikkansa, ruotsinsuomalaisista on tullut saavuttamaton kansa, joka marginaalilla alittaa monet perinteiset lähetystyön kohdemaat Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Siis …:

Lähetyssaarnaajat tervetuloa Ruotsiin – odotamme teitä!

—————————

Viron Evankelinen Allianssi, Avainmedia ja Jesus4Eurasia järjestää 10/10 2026 Tallinnan Metodistikirkon keskuksessa, osoite Narva maantee 51, Tallinna, suuren heimokansojen konferenssin, jossa haluamme nostaa sukulaiskansamme uudestaan keskiöön. Tule rukoilemaan suomensukuisten kansojen puolesta! Lähde viikonloppulomalle Baltian kauniimpaan kaupunkiin ja ole mukana muuttamassa suomalais-ugrilaisten kansojen hengellistä tulevaisuutta.

Konferenssi alkaa lauantaina 10/10 klo 10:00 ja jatkuu klo 16:00:een saakka. Sunnuntaina seurakunnat järjestävät jumalanpalveluksia, joissa rukoillaan muutosta mordvalaisten, marien, komien, udmurttien, karjalaisten, hantien, mansien, vepsäläisten inkeriläisten, ja ruotsinsuomalaisten hengelliseen tulevaisuuteen.

Rauli Lehtonen