Nyt kun Yhdysvaltojen ja Iranin välinen konflikti on hetkeksi aikaa rauhoittunut, valtamedian huomio hiipii taas syyllistämään Israelia. Johtuuko kaikki aikamme ongelmat juutalaisista? Onko 1930-luvun historiallinen skenaario uusiutumassa vuosikymmenemme aikana?
Jos/kun Amerikka kääntää Israelille selkänsä, tämä saattaa olla edestämme löytyvä poliittinen todellisuus. Mutta miksi palestiinalaisia suositaan kansainvälisten järjestöjen puolelta? Heidän pakolaisstatuksensa on yksi monista esimerkeistä, jotka osoittavat suurta epäoikeudenmukaisuutta juutalaisia kohtaan.
Vuonna 2028 tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun tuhannet arabit joutuivat pakenemaan itsenäistyneen Israelin alueilta. Näin he saivat aivan oikeutetusti pakolaisstatuksen maailman kansainväliseltä yhteisöltä. Palestiinalaisille luotiin aivan oma systeemi Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa, jota kutsutaan edelleen nimellä UNRWA, joka itse asiassa toimii erillään UNHCR:n pakolaiskomissariaatista. Se ettei näitä yksikköjä liitetty toisiinsa oli arabimaiden toivomus.
Palestiinalaisten pakolaisstatus – ikuinen?
Monet näistä 1948 vuonna rekisteröityneistä palestiinalaispakolaisista ovat säilyttäneet pakolaisstatuksensa vuosikymmenien aikana, vaikka he ovat saaneet virallisen kansalaisuuden esimerkiksi Jordaniassa. Näin Lähi-idän arvostettu asiantuntija ja diplomi-insinööri Christer Sfeir kirjoittaa Svenska Dagbladetin pääkirjoituksessaan 18/6 siitä, miten palestiinalaispakolaisten määrä on kasvanut muutamasta sadasta tuhannesta useaan miljoonaan.
Hän kirjoittaa, ettei kukaan enää tänään puhu vuoden 1948 pakolaisista. Media kirjoittaa kuitenkin palestiinalaisten lapsista, lastenlapsista ja lastenlastenlapsista, ihmisistä, joista useat eivät ole koskaan edes astuneet jalkaansa maahan, josta heidät kerrotaan paenneen …
Useampien konfliktien pakolaiset menettävät pakolaisstatuksensa, kun he saavat uuden kansalaisuuden ja aloittavat uuden elämänsä uudessa maassaan. Ainakin 300 000 karjalaista joutui jättämään kotinsa toisen maailmansodan yhteydessä, niin kuin myös miljoonat saksalaiset, jotka sodan jälkeen karkotettiin Itä-Euroopasta. Sadat tuhannet kreikkalaiset ja turkkilaiset vaihtoivat kotimaatansa. Lukuisat Intian ja Pakistanin hindut ja muslimit pakenivat yli uusien rajojen. Nämä tragediat eivät hävinneet, mutta heidän lapsiaan ei enää lasketa pakolaisiksi. Tältä osin palestiinalaiset ovat aikamme merkillinen poikkeus.
Miksi esimerkiksi Jordanian, Libanonin ja muiden arabimaiden palestiinalaiset, heidän lapsensa, lastenlapsensa jne. edelleen lasketaan pakolaisiksi?
Unohdetut juutalaispakolaiset
Christer Sfeir kirjoittaa myös siitä, miten vuosien 1948 ja 1970-luvun aikana arabimaista karkotetiin 850 000 juutalaista. Suurin osa heistä löysi itsensä Israelista. Heidän omaisuutensa takavarikoitiin heidän entisissä kotimaissaan. Heidän yhteiskuntansa hävisivät ja tuhansia vuosia kestänyt historiastansa unohtui ja jätettiin alaviitteisiin.
Israelin yhteiskunta onnistui integroimaan heidät väestöönsä ja heistä tuli maan kansalaisia, eikä heitä enää kutsuttu pakolaisiksi. Sama koski niitä palestiinalaisia, jotka jäivät Israeliin vuoden 1948 jälkeen. Pakolaisstatus poistettiin heidän kohdaltaan, kun heistä tuli maan kansalaisia ja he saivat pysyvän asuinpaikkansa.
Tässä yhteydessä nousee selvä epäkohta esiin: Jos neljännen sukupolven palestiinalaiset edelleen vaativat itselleen isoisänsä taloa Israelissa, eikö silloin myös juutalaisella perheellä ole oikeutta vaatia itselleen isovanhempiensa kiinteistöjä esimerkiksi Bagdadista tai Teheranista? Jos perinnöllisiin asioihin viitataan, eivätkö ne sitten koske myös juutalaisia?
Christer Sfeir kirjoittaa loppukaneetissaan:
- 80 vuotta on kulunut. Miljoonia ihmisiä on syntynyt, elänyt ja kuollut. Kaupunkeja on rakennettu, Yhteiskuntia on muutettu.
- Historiallisia epäkohtia voidaan tunnustaa. Omaisuutta voi korvata, mutta mitään vakavasti otettavissa olevaa rauhansuunnitelmaa ei voi rakentaa sen varaan, että Lähi-Itä vuonna 2026 voidaan palauttaa sellaiseksi kuin se kartalla näytti vuonna 1948. Ne, jotka sitä vaativat, he vaativat että historia siirtyisi taaksepäin. Se ei ole enää mahdollista.
Kaikkea tätä miettiessäni en voi välttyä kysymykseltä, miksi juutalaisia ja Isarelia kohdellaan kansaivälisellä areenalla näin epäoikeudenmukaisesti? Onko niin, että esimerkiksi Pohjoismaihin muuttaneet muslimit ovat vaaleja ajetellen kasvaneet niin suureksi äänestäjäryhmäksi, että politiikkomme pelkäävät menettävänsä vallan, elleivät riittävästi suosi arabimaiden intressejä … ja että sen tähden mielistelevät palestiinalaisia ja syrjivät Lähi-idän ainoata demoktaattista valtiota? Tätä jään kysellen miettimään …
Rauli Lehtonen
Arto Flink
Kiitos tästä hyvästä kirjoituksesta.
Täyttä asiaa.
Raimo Itkonen
Tämä arabien ovelien suunnitelmien suosiminen ja rahoittaminen on suurilta osin länsimaalaisten politikkojen heikkoutta ja alkujaan “huonoa omaatuntoa” niiltä ajoilta jolloin Britit ja myös Ranska lupailivat arabitaistelijoille omat maansa ja valtiot, kun he auttoivat voittamaan saksalaiset ja ottomanijoukot taistelussa Lähi-idän herruudesta. Kun sota sitten oli voitettu petettiin lupaukset itsenäisistä “arabivaltioista”. Myös esim. Israelin alue (Palestina) joutui Englannin valvontaan, jne (katso esim. Laurence arabialainen kirja/elokuva). Israelin-jumalaa ja Raamattua kunnioittamattomat kansakunnat johtajineen on houkuteltu israelinvastaiseen toimintaan maanpiirin hirmuvaltiaan, “furstin”, paholaisen valheellisin juonin Jumalan omaisuuskansan kimppuun mammonanpalvojien itsekkäiden laskelmien ja “lehmäkauppojen” voittojen toivossa.
Paholainen on kaikkialla mieluinen neuvonantaja, kun halutaan vahingoittaa Israelin kansaa ja maata. Ei kunnoiteta Jumalan lupauksia ja vaellusta kansansa kanssa. Raamattu kunniaan ja sen vuosituhantiset kertomukset israelilaisten vaelluksesta Jumalan katseiden ja opastuksen alla. Raamatun punainen lanka johtaa meidät Paratiisista karkoituksesta Jeesuksen Golgatan ristille koko ihmiskunnan syntielämän sovitukseen Jeesuksen veressä. Tämä Ilosanoma kuuluu kaikille kansoille, jotta ne heräisivät paholaisen orjuudesta ja painajaisunesta Kristuksen omina sisarina ja v
Hannu Lahti
Kyllä puhut asiaa Rauli. Moni jopa uskovainen täällä Ruotsissa luulee,että ei ole ollut Israelia ennen vuotta 1948. He eivät tiedä että Israel on monta tuhatta vuotta vanha. Kiitos hyvästä kirjoituksesta.
Tuija
Kiitos. Olipa jälleen töyttä asiaa. 🇮🇱
Raimo Palola
Oli täyttä asiaa taaskin.
antti tervasmäki
Paljon hyvää tietoa. Uskon kuitenkin, että Israelilaisten syrjintä syvenee entisestään. Jopa USA etääntyy vahvistamalla poliittisia etuhan tukemalla arabivatioita. Tapahtuu lopun ajan ilmiö: juutalaiset jäävät yksin, vain ns. uudestisyntyneet kristityt seisovat rinnalla.