Kohtaamisia Venäjän Karjalassa – 30 vuoden jälkeen (Kai Partti)

Kolmekymmentä vuotta herätyksen vuosista on kulunut. Paljon on maailmassa tapahtunut. Sota on lähellämme ja tulevaisuudesta ei tiedä kukaan. Tänään olemme Venäjän kristittyjen kanssa poliittisten rintamalinjojen eri puolilla. Välillä tuntuu siltä, että yhteydenpito venäläisiin on julistettu takautuvasti synniksi.

Venäjän Karjalaan syntyi 1990-luvun aikana kymmenniä seurakuntia. Sadat suomalaiset antoivat ison panoksensa lähetystyölle. Seurakunnat kasvoivat ja vakiinnuttivat asemansa kotikaupungeissaan, evankeliumia julistettiin ja rukoushuoneita rakennettiin. Seurakunnat seisovat vahvasti Kristus-kalliolla.

Neuvostoliiton hajotessa vuoden 1991 lopulla alkoi Venäjällä uusi aika ja arkielämä koki suuria muutoksia. Yhteiskunnan rakenteita ravisteltiin rajusti, elämän perustukset tuntuivat murenevan monen kohdalla. Valtiojohtoinen ateismi sai tehdä tilaa uusille aatteille ja Jumala tuntui heräävän eloon. Jumala tuli elämän marginaalista keskelle arkea. Se, mistä oli vaiettu ja mikä oli kielletty, oli nyt julkista ja kaikkien nähtävillä.

Meillä oli upea tilaisuus vierailla veljiemme ja siskojemme luona Venäjän Karjalassa. Ennen niin vaivaton matka vei aikaa, varoja ja voimia enemmän kuin aikaisemmin. Nyt Karjalaan kierrettiin Tallinnan, Narvan ja Pietarin kautta. Oli hienoa tavata veljiä ja siskoja vuosien varrelta, joukossa oli monia jo kolmekymmentä vuotta sitten uskoon tulleita. Jumalan uskollisuus seurakuntaansa kohtaan on jotain ihmeellistä ja sydämet sulattavaa.

Koimme vahvaa yhteyttä Kristuksessa, saimme muistella menneitä aikoja ja samalla kurottautua tulevaisuutta kohti. Viikonloppuna vietimme yhdessä ehtoollista. Yhteinen Herran ateria julistaa yhteyttä Kristukseen, mutta myös toinen toisiimme.

Yhteys Kristuksessa on jotain paljon suurempaa kuin suljetut raja-asemat ja maailmapoliittiset jakolinjat. Yhdessä teemme matkaa ja kerran perillä yhdessä juhlimme. Paavali kysyi tänäänkin ajankohtaisen kysymyksen: Onko Kristus jaettu?

Kai Partti