Juhla tverinkarjalaisten kylässä

Kerran kun olin palaamassa eräältä lähetysmatkaltani Venäjällä, väsyneenä ja tunteellista lepoa tarvitsevana, sain WhatsApp-viestin vanhoilta ystäviltäni Moskovasta:

— Julian, terve! Kuulimme, että olet parhaillaan Venäjällä. Jos tulet takaisin Eurooppaan, niin poikkea meillä. Olemme ostaneet talon hylätystä Tverin läänin kylästä.

Karttaa tutkittuani tajusin, että vierailun järjestäminen ei olisi ollenkaan hankalaa: kylä sijaitsi varsin lähellä Moskova–Pietarin moottoritietä. ”Okej ystävät, nähdään pian”, kirjoitin.

Kylä oli todellakin lähes autio: kahdestakymmenestä talosta vain neljässä asui ihmisiä, ja niistäkin kaksi oli käytössä vain kesäisin, kun moskovalaiset tulivat sinne lyhemmäksi ajaksi lomailemaan. Muut talot olivat raunioina ja tyhjillään. Ymmärrän niitä, jotka pakenevat kaupunkien kivisiä asfalttiviidakkoja etsien hiljaisuutta. Meiltä se hyvin usein jää puuttumaan. Kävin jopa metsässä sienestämässä ja sain niitä kerättyä jopa puoli korillista. Ilma, lintujen laulu, täydellinen rauha … Lehmät liikkuivat kylässä vapaasti, sekä lampaat. Ehdin nähdä jopa yhden sian juoksentelemassa. Kaikki tämä yllätti minut ja huvitti minua suuresti.

Tverinkarjalaisten juhlatapahtuma.

Kaiken tämän jälkeen seurasikin sitten kaikkein kiinnostavin osa. Ystävät ehdottivat matkaa karjalaisten suureen kulttuuritapahtumaan. En ensin ymmärtänyt: mitä tekemistä juhlalla oli karjalaisten kanssa, sillä olimmehan kaukana Karjalan autonomisesta tasavallasta, joka sijaitsee Suomen rajalla?

Ilmeni kuitenkin, että Venäjän ja Ruotsin sotien aikaan tänne muutti noin 20 000 karjalaista. (Huom! Venäjän väestölaskennan mukaan karjalaisia asui vuonna 1926 jopa 140 567 Tverin läänissä, 100 781 Karjalan alueella ja. 858 Novgorodissa). He eivät halunneet jäädä protestanttisen Ruotsin alaisuuteen, koska he olivat ortodokseja. Tästä seurasi lähes ”raamatullinen exodus”, joka muistutti juutalaisten pakoa Egyptistä. Samalla tavalla kuin juutalaiset, niin myös nämä karjalaiset jättivät maansa säilyttääkseen uskonsa. He muuttivat Tverin lääniin, joka sijaitsee Moskovasta noin 150 kilometriä luoteeseen.

Juhlat teki minuun erittäin suuren vaikutuksen: kauniita kansallispukuja, hyvää musiikkia, kansallistansseja, värikkäitä koristeita. Useita esiintymislavoja suurella niityllä, hyvä äänentoisto ja uudenaikaiset suuret digitaaliset näyttöpäätteet. Lavalla esiintyivät myös viranomaiset – kaikki näytti juhlallisen suurelta, viralliselta. Näyttelypaikkojen reunoilla oli kojuja tavaroineen.

Ostin ’karjalaisten kvassia’, joka osoittautui hunajajuomaksi – se oli jonkinlaisista kotikaljaa. Koska alkoholin myynti oli juhlilla kiellettyä, myyjät olivat ovelia ja kutsuivat sitä ’kotitekoiseksi kvassiksi’.

Onko tverinkarjalaisten parissa kristittyjä?

Minua kuitenkin kiinnosti kaikkein eniten kysymys siitä, onko tverinkarjalaisten parissa enää uskovia kristittyjä, jotka ovat valmiita uhraamaan itsensä uskon tähden, kuten heidän esi-isänsä tekivät? Tässä juhlassa minulta jäi puuttumaan ortodoksisen papiston läsnäolo, rukoukset kansan puolesta. Surullista oli myös se, että karjalan kieltä kuuli hyvin vähän. Valitettavasti Venäjän pienten kansojen venäläistäminen jatkuu.

Koska olin autollani liikkeellä, matkustin hiukan ympäriinsä alueella. Oli nähtävissä, että ihmiset olivat täällä joskus olleet hartaita uskovaisia. Melkein jokaisesta kylästä löytyi ortodoksinen kirkko. Mutta nyt kaikki ovat todella surkeassa kunnossa, monet ovat jopa tuhoutuneet. Jos joku haluaisi mennä pyhäkköön sisälle, niin se on lähes mahdotonta — kaikki on vaarallista, joissakin paikoissa on jäljellä vain seinät. Eräässä puoliksi hylätyssä kylässä, jossa asuu ihmisiä vain kahdessa talossa, eräs mies rakensi omilla rahoillaan pienen kappelin. Mutta sielläkin ovessa riippui iso lukko.

Tästä kaikesta muodostuu minulle Venäjän hengellisen ilmapiirin kehykset. Maa on rikkain resursseiltaan, ihmiset ovat ystävällisiä ja avoimia, monia kansallisuuksia ja kulttuureja on nähtävissä monin paikoin. Mutta aina löytyy joku, joka laittaa lukon ovelle – vapaalle uskonnon harjoittamiselle, ulkomaanmatkoille, rehelliselle liiketoiminnalle.

Juutalaisten lähtö Egyptistä johti kukoistavaan Israeliin. On selvää, että vapaus on Jumalan tahto kansoille. Mutta mihin johtikaan karjalaisten lähtö Ruotsin hallinnon alta?

Kaikesta huolimatta uskon Venäjän kansojen parempaan tulevaisuuteen.

Julian Venkul.