Miksi monet vihaavat demokraattista Israelia

Miksi juutalaisen valtion tukijat vähenevät Pohjoismaissa? Tällä hetkellä tuntuu siltä kuin vain juutalaiset suojelisivat Israelia. Monet poliitikotkin ovat viime aikoina vastustaneet linjauksillaan demokraattista Israelia. Tämä ihmetyttää, kun ottaa huomioon, että islamilaisuuden eettiset arvot ovat niin kaukana, sekä Israelin, että meidän demokraattisista periaatteistamme. Mistä tämä kielteinen kehitys oikein johtuu?

Tärkein syys on tietysti median antama vääristynyt kuva. Länsimaissa levitetään koko ajan tietoa palestiinalaisista lähteistä ja sen myötä myös suoranaisia valheita, joiden yhteydessä Israel aina syyllistetään, vaikka totuus olisikin aivan toinen. Eikö Suomen, Ruotsin ja Norjan viestintää seuraava väestö ole ansainnut asiantuntevampaa lehtimiesten toimintaa? Tarvitsemme tasokkuutta, laatua, muullakin kuin urheilun alalla!

Suurin shokki oli ehkä se, että jo ennen kuin Israel lähetti ensimmäiset joukkonsa Gazaan vapauttamaan panttivankeja, eri puolilla maailmaa järjestettiin mielenosoituksia Hamasin puolesta ja Israelia arvostellen! Media tuntui jo silloin virittelevän instrumenttejaan juutalaisia vastaan, vaikkei Israel ollut aloittanut koko myllerrystä.

Historian lehdiltä on mahdotonta löytää vastaavia esimerkkejä, jolloin törkeän hyökkäyksen kohteeksi joutuneet syyllistettiin, niin kuin tässä tapauksessa tehtiin. Muistakaamme myös ettei panttivankeja vapautettu, vaikka Israel uhkasi hyökkäyksellä – sodalla, ellei heitä pikaisesti palautettaisi takaisin Israeliin.

Kaikki juutalaiset mereen …   

Vaietuin totuus lienee kuitenkin se, että Hamassin ja Hisbollahin terroristijärjestöjen yksiselitteinen tavoite on koko ajan ollut Israelin valtion tuhoaminen ja siirtäminen Välimereen – niin kuin arabimaailman yleisin iskulause nykyään kuuluu: ”From the river to the sea, Palestina will be free”.

Englantilainen lehtimies D. Murray, kirjoittaa kirjassaan ”On democracies and death cults” (Harper Collins 2025), miten palestiinalaisten tavoitteena on koko Israelin tuhoaminen, karkottaminen ja Lähi-idän jäljelle jääneiden juutalaisten tappaminen. Suurin osa heistä on joutunut muuttamaan Israeliin sen jälkeen, kun heidät on ajettu pois ympäröivistä arabivaltioista, sekä muista maista joissa muslimit ovat enemmistönä.

Juutalaiset eivät kuitenkaan ole Lähi-idän ainoita vainottuja ryhmiä. Myös muut vähemmistökansat elävät vainojen keskellä ja/tai uhan alla. Viimeisimpiä esimerkkejä ovat Syyrian alaviittien massamurha. IS on ottanut jesideja orjikseen ja toteuttanut tuhoamiskampanjoita heitä kohtaan. Lukuinen määrä kristittyjäkin on viime aikoina joutunut vainon kohteeksi.

Pentecostal Commission on Religious Liberty raportoi juuri, miten Syyrian Suweidassa druusivähemmistön kristityt ovat toissa viikon aikana joutuneet sunnimuslimien vainon ja teloitusten kohteeksi. Yli 1000 ihmistä on kuollut ja/tai otettu vangiksi, heidän joukossaan Hyvän Paimenen Evankelisen Kirkon aktiivijäsen Khaled Mexhir. Hän kärsi marttyyrikuoleman yhdessä vaimonsa ja 20 seurakunnan jäsenen kanssa – uskonsa tähden Jeesukseen. Henkiin jääneet seurakuntalaiset pyytävät erityistä esirukousta eloon jääneiden druusi-kristittyjen puolesta.

Islamistit hyökkäävät kirkkoihin

Moniin Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja Saharan eteläpuolella sijaitseviin seurakuntiin tehdään hyökkäyksiä. Vainojen kasvua kuvaa sekin, että esimerkiksi Iranissa, Irakissa ja Syyriassa kristityjen määrä on pakolaisten myötä nopeasti vähentynyt. Palestiinalaisten parissa oli vielä 1948 noin 10 prosenttia kristittyjä ja esimerkiksi Betlehemissä he olivat enemmistössä. Nykyään palestiinalaisten kristittyjen määrä  on vähentynyt niin, että heitä on enää vain noin yksi prosentti jäljellä, joista suurin osa nykyään asuu Israelissa.

Tekisi mieli kysyä niin kuin D. Murray kirjoittaa kirjassaan: ”Miten on mahdollista, että ympäröivä maailma korkea-arvoisesti `viis veisaa´ sodista ja massamurhista, eikä milloinkaan osoita mieltään islamisteja vastaan edes monien 2001 vuoden jälkeen järjestettyjen tuhansien Isiksen murhien ja kauhuvallan vuoksi.”  Mediamme ei myöskään tunnu ollenkaan välittävän Nigerian, Myanmarin, Jemenin vainoista, tai Kiinan uiguurien kohtalosta – joiden parista löytyy myös kristittyjä – vaikka sadat tuhannet kärsivät Sinkiangin uudelleenkoulutusleireillä … Suuri osa poliitikoistamme vaikenevat, vaikka kärsivien luvut ylittävät moninkertaisina Israelin vihollisten ja Gazan surmattujen määrän.

Ettei vain olisi niin, että antisemitismi sittenkin kohdistaa kritiikkinsä vain Israeliin ja sulkee silmänsä kaikilta muilta pahuuden pesäkkeiltä, varsinkin jos on kyse islamisteista ja heidän oikeuksistansa. Miksi lännen poliitikot suosivat muslimeja ja boikotoivat Israelia? Johtuuko se siitä, että muslimien suuri maahanmuutto Eurooppaan lisää myös äänestäjien määrää? Se voi vaarantaa epädemokraattiset arvot yhteiskunnassamme ja luoda pohjaa muutoksille, joihin länsimaalaisina ja kristittyinä emme ole tottuneet. Lähi-idästä maihimme muuttaneiden määrä vaarantaa vallassa olevien puolueiden hallitusvastuun, jos he suosisivat Israel-ystävällistä politiikkaa. Onko tässä sittenkin asian varsinainen ydin?

Islamin vaikutus kasvaa

Tukholman yliopiston entinen professori Karl Arnstberg julkaisee kirjassaan ”Invandring och mörkläggning” (Debattförlaget 2013-2014) tilastoja, joiden pohjalta voi todeta, että Ruotsin syntyvyysluvut johtavat 30 vuoden sisällä väestössä muutoksiin, jonka vuoksi islamista hyvinkin voi tulla enemmistön uskonto. Sitä mukaa kun länsimaiden syntyvyysluvut laskevat ja muslimien määrä kasvaa, Euroopan poliitikot joutuvat myötäilemään Lähi-idästä tulleiden arvojärjestelmää ja kalastelemaan ääniä Israel-vastaisella politiikallaan säilyttääkseen valtansa.

Samalla kun islamin vaikutus lisääntyy mantereellamme, antisemitismi kasvaa ja vahvistuu myös Lähi-idässä. Murray kirjoittaa miten Adolf Hitlerin Mein Kampf ja klassinen antisemiittinen Siionin viisaitten pöytäkirja ovat nousseet koko Lähi-idän suosituimmiksi kirjoiksi. Median tukemana juutalaisviha integroituu samalla tärkeänä osana poliittiseen islamiin ja jopa uskontoon.

Valheellista tietoa levitetään siitä, miten Israel tekee etnisiä puhdistuksia omassa maassaan. Murray todistaa tilastollisesti nämä väitteet vääriksi. Kun Israel perustettiin maassa asui vuonna 1948 yhteensä 156 000 kansalaista, jotka eivät olleet etnisiä juutalaisia. Tänään heitä on jo 2 653 000. Jerusalemissa muslimeja asui vuonna 1948 yhteensä 40 000. Tämä määrä on nyt noussut jopa lähes kymmenkertaiseksi, tänään heitä on 371 400.

Arabit ja druusit muodostavat nykyään muiden vähemmistöjen kanssa noin 20 prosenttia Israelin väestöstä ja heillä on samat kansalaisoikeudet kuin muillakin. Tämä eroaa dramaattisesti ympäröivien arabivaltioiden lainsäädännöstä. Ei voi siis puhua minkäänlaisesta apartheidista tai syrjinnästä. On kuitenkin muistettava, että niiltä palestiinalaisilla joilla ei ole kansalaisuutta, heiltä puuttuvat kuitenkin kansalaisoikeudet.

Israel on tuhottava …

Murray kirjoittaa myös kirjassa (On democracies and death cults), miten Hamassin edustaja Ghazi Hamad kertoi Libanonin televisiolle antamassaan haastattelussa kaksi viikkoa lokakuun massamurhan jälkeen, ettei Israelilla ole mitään oikeuttaa olemassaololleen. Hamad väitti, että ”Everything we do is justified”, ja lisäsi että heidän hyökkäyksensä oli vasta alkua. Hän julisti Hamassin tarkoitukseksi jatkaa Israelin hyökkäyksiä – kerta toisensa jälkeen, vuosi vuoden perään, varsinkin siviiliväestöä vastaan, joka ei ole varautunut puolustamaan itseänsä: ”Toistamme 7. lokakuun tapaisia iskuja niin kauan kuin Israelin valtio on pyyhitty pois”, Chazi Hamad vakuutti TV-haastattelussaan.

Toinen Hamassiliikkeen johtaja kertoi että ”lapset ovat väline, jota voimme käyttää Israelia vastaan. Me uhraamme heitä saadaksemme poliittista tukea muulta maailmalta” (Ruotsalainen aikakausilehti Axess nr:o 5/kesäkuu, T. Elensky, sivu 98).  

Kun vertaan tätä asennetta israelilaisten haluun suojella, pelastaa ja vapauttaa panttivankeja hinnalla millä hyvänsä, näkee selvästi arabimaailman ja juutalaisten arvomaailman eron. Mutta sallikaa minun kysyvä: Miten voi voittaa tällaisen kuolemankulttia jumaloivan uskonnon?

Monet lännen poliitikot uskovat asian ratkeavan rahalla. Vuonna 2023 EU lähetti yli 100 miljoonaa euroa Gazaan. YK:n kautta välitettiin 4,5 miljardia euroa. Vaikka rahoja siirretään ns. avustusjärjestöjen pankkitileille, hyvin vähän niistä kuitenkin liikenee eniten kärsivälle väestölle – vaikka he ovat valtavan suuren avun tarpeessa. Sen sijaan rakennetaan tunneleita, ostetaan aseita ja Hamassin johtajat onnistuvat käärimään avustuksista omiin taskuihinsa niin paljon, että monista on tullut miljardäärejä ja he asuvat luksuksen keskellä muun muassa Qatarissa.

Vuosituhansien aikana juutalaisvähemmistöt ovat joutuneet jättämään maan toisensa jälkeen. Jotkut ovat joutuneet massamurhien kohteeksi, heitä on raiskattu ja tapettu. Heihin on kohdistettu vihaa, heitä on syytetty epäonnistumisista, joita muut ovat aiheuttaneet. Nyt heillä on kuitenkin oma maansa, joka tosin kuuluu maailman pienimpiin. Eikö olisi oikeudenmukaista, että maanpinta joka vuosituhansia on ollut juutalaisten asuttama, voisi jäädä jatkossakin heidän kodikseen ja rauhan keitaakseen?

Israelia ympäröivät sadat miljoonat vihamieliset arabimaiden asukkaat. Eivätkö juutalaiset saisi puolustaa omaa pientä valtiotaan ja itseään? Emmekö voisi rukoilla, tukea ja taas kerran välittää rakkauttamme syrjityille ja pyytää Herralta, että Israelin valtion johto saisi viisautta ja löytäisi sellaisen tien rauhaan, etteivät syyttömät joutuisi enää kärsimään? Meidän tulisi kaikin mahdollisin keinoin estää, ettei toisen maailmansodan tragedia kauhuineen enää toistuisi. Herra varjelkoon meitä siltä!

Rauli Lehtonen