Mitä tulee tapahtumaan Pohjois-Koreassa? (Vierailevan bloggaajan Veli Sakariaksen jutun 2. osa)

3. Vaihtoeho – vallankumous

Voisiko Pohjois-Koreassa tapahtua jotakin samankaltaista kuin tapahtui Tunisiassa, Egyptissä, Libyassa, Jemenissä ja Algeriassa vuonna 2011? Voisiko arabikevään tapahtumat toistua Pohjois-Koreassa? Tai voisiko se, mitä tapahtui Itä-Euroopassa vuonna 1989, tapahtua Pohjois-Koreassa? Voisiko Puolan, Unkarin, Itä-Saksan, Tšekkoslovakian ja Romanian tie olla Pohjois-Korean tie?

Arabikevään tapahtumat olivat reaktio paikoilleen pysähtyneille ja itsevaltaisille hallituksille, pohjimmaisena syynä voidaan pitää tavallisen kansan huonoja elinolosuhteita. Hallinto pysyi pystyssä vain turvallisuuspoliisin kovan otteen avulla. Kapinointi levisi nopeasti sähköisen tiedonvälityksen, mm. matkapuhelimien, television ja internetin, avulla.

Pohjois-Koreassa voidaan nähdä samankaltaisia ongelmia kuin oli arabikevään taustalla. Ja samalla tavalla järjestelmä ei perustunut kansan hallitsijoille antamaan luottamusasemaan vaan vahvan väkivalta- ja turvallisuuskoneiston häikäilemättömään vallanpitoon. Pohjois-Koreassa turvallisuusviranomaisten ote kansasta on vielä astetta tai kahta tiukempi. Lisäksi Pohjois-Koreassa kaikki sähköinen tiedotusvälitys on hyvin vahvasti vallanpitäjien kontrollissa.

Itä-Euroopassa vallankumouksiin johtaneet tapahtumat seurasivat Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin johdolla aloitettua Perestroika-politiikkaa. Jos vertaamme Pohjois-Korean tilannetta Itä-Euroopan maiden tilanteeseen 1980-luvulla, Pohjois-Koreassa vallanpitäjien kaikille elämän alueille ulottuva totalitaristinen ote on huomattavasti tiukempi. Minkäänlaisen poliittisen opposition järjestäytynyt muodostuminen ei näytä olevan mahdollista. Itä-Euroopan vuoden 1989 tapahtumien toistuminen tämän päivän Pohjois-Koreassa eivät näytä kovinkaan todennäköiseltä.

Vallanpitäjien ote on tiukempi kuin mitä se oli Neuvostoliitossa. Kuva: Veli Sakarias

Pohjois-Koreassa kansan keskellä on todennäköisesti kasvavaa tyytymättömyyttä maan taloudellisia oloja kohtaan. Tietoisuuden kasvaessa ulkopuolisesta maailmasta, ymmärrys omien elämänolosuhteiden puutteellisuudesta kasvaa. Henkilökohtaisesti uskon, että tiukan valvontakoneiston otteessa tämä tyytymättömyys ei saa siinä määrin järjestäytyneitä muotoja, että kansannousu olisi mahdollinen. Täällä Pohjois-Korean ulkopuolella meidän suuri ongelmamme kuitenkin on, että emme juurikaan tiedä kansan sydämen tuntoja. Emme pysty arvioimaan, millaisiin henkilökohtaisiin uhrauksiin he olisivat valmiita vapautta tavoitellessaan.

Todennäköisempänä vaihtoehtona on nähtävä ”palatsivallankumous”. Jotkut turvallisuusviranomaisten tai armeijan ylimmät johtajat näkevät tilaisuutensa tulleen. Nopea ja häikäilemätön toiminta nykyisen johtajan ja hänen lähipiirinsä eliminoimiseksi nostavat uudet miehet valtaan. Se, millaisiin muutoksiin ”uusi valta” johtaisi, jää arvailujen varaan. Tapahtuisiko vain kosmeettisia muutoksia lähes kaiken säilyen ennallaan? Vai toisivatko uudet vallanpitäjät uuden ajan Pohjois-Korean kansan elämään.

4. Vaihtoehto – jotain aivan muuta

Me voimme kuvitella tulevaisuudelta vain jotain mitä olemme nähneet menneisyydessä tapahtuneen. Meidän kykymme nähdä tulevaisuuteen on hyvin vajavainen. Jumala ei ole sidottu minun ajatuksiini ja tulevaisuudenskenaarioihini.

Vain Jumala voi luoda uutta. Jumala voi luoda jotakin, jota emme pysty kuvittelemaan. Jumala voi avata oven sieltä, missä emme edes ymmärtäneet ovea olevan.

  • Meidän tehtävämme

Olemme kuulleet kerrottavan Pohjois-Korean kirkkaasta ja maineikkaasta menneisyydestä. Pjongjang oli idän Jerusalem, kristillisyyden tyyssija, kaupunki, jonne katsottiin kaikkialta Aasiasta. Vahva kristillisyys löi leimansa koko kaupungin elämälle. Samalla odotamme tulevaa vapauden aikaa, jolloin evankeliumi voidaan jälleen julistaa vapaasti läpi Pohjois-Korean. Kaipaamme päivää, jolloin muurit murtuvat ja koittaa uuden Korean aika.

Millainen tulevaisuus odottaa Pohjois-Korean nousevaa polvea? Kuva: V. Sakariaksen yksityinen arkisto.

Eilisen siunaus puhuu meille Jumalan uskollisuudesta, mutta silti se on eilisen siunaus. Huomisen odotus tuo toivoa, mutta silti toivo on huomisen siunaus. Olemme kiitollisia menneitten päivien siunauksesta ja Jumalan uskollisuudesta. Samalla odotamme suurella mielenkiinnolla tulevia vapauden aikoja ja olemme kiitollisia tulevaisuuden toivosta. Meidät on kuitenkin kutsuttu elämään tätä päivää. Tämä päivä on se päivä, joka meille on annettu. Saamme vain yhden päivän kerrallaan. Eilinen on jo mennyt, eivätkä sen muistot kanna meitä pitkälle. Elämää ei ole tarkoitettu vain paremman huomisen odotteluun vaan katseemme tulisi olla tässä päivässä.

Ymmärrämme, että Pohjois-Koreaan tehtävässä työssä olemme erittäin haasteellisessa vaiheessa ja rukousta tarvitaan. Kiinan kristityt elävät myös vaikeita aikoja, joka tuo omat haasteensa heidän Pohjois-Koreaan suunnattuun työhönsä.  Nyt jos koska meidän tulee jatkaa kiinalaisten kristittyjen kanssa yhteisessä rintamassa rukousta Pohjois-Korean puolesta. Kaikkien inhimillisten vaikeuksien keskellä rukouksemme ja kylvötyömme on kuitenkin tässä päivässä. Teemme työtä tämän päivän olosuhteissa, rukoillaan, että Herra auttaisi ja johdattaisi meitä juuri tänään. ”Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt.” Ps 118:24.

Veli Sakarias

Föregående

Kristna nordbor arresterade i Sibirien (av gästbloggaren Bror Stefanus).

Nästa

Mistä alkaa isänmaa ja Jumalan valtakunta?

5 kommentarer

  1. Rauli Lehtonen

    Hieno ja samalla ehkä tasapainoisin juttu mitä olen lukenut Pohjois-Korean hengellisestä tilanteesta. Kiitos erityisesti ajatuksesta: ”Toivo on huomisen siunaus”.
    Tarraudutaan kiinni tähän toivoon ja Jumalan antamaan lupaukseen siunauksista. Myös Pohjois-Korealle Hänellä on suunnitelmansa. Siellä vahvistuu vielä Hänenkin valtakuntansa.

  2. Kati Kaatrasalo

    Meidän seurakuntamme (Lapinlahden Helluntaiseurakunta) on jo kauan rukoillut Pohjois-Korean puolesta. Se maa on tullut monien sydämelle siitä syystä, että useat seurakuntamme jäsenet ovat olleet siellä eri projekteissa ja ovat jättäneet tämän maan rukouksimme. Mielenkiinnolla odotamme, mitä Herra tekee siinä maassa!

  3. Toivottomalta näytti Albaniakin. Siellä ei ollut edes kunnon seurakuntaa, joka olisi saattanut jotenkin vaikuttaa. PK:ssa on, tosin kuten arvata saattaa ”underground”. Pääkaupungissa oleva kirkko on vain näyteikkuna vale-uskonnonvapaudesta. Mutta: Jos Albania muuttui rukousten kautta, miksi ei PK! Hakkaa päälle, pohjanpoika! Mutta rukouksin, Hengen aseilla!

Lämna ett svar

Din e-postadress kommer inte publiceras. Obligatoriska fält är märkta *

Denna webbplats använder Akismet för att minska skräppost. Lär dig hur din kommentardata bearbetas.

Drivs med WordPress & Tema av Anders Norén