Joulukuun suomalainen/ystävä – ikiliikkuja Reijo Blommendahl

Joulukuun Suomalainen: Reijo Blommendahl (vasemmalla) yhdessä juryn puheenjohtajan kanssa.

Kun jurymme kokoontui valitsemaan joulukuun suomalaista, niin valinta tuntui loppujen lopuksi alkukankeuden jälkeen varsin helpolta. Kukaan juryn jäsenistä ei lähtenyt vastustamaan ehdotustani, kun kuulivat Reijon ja Blommendahlin veljeksien Keijon ja Uskon joulukuun Ruotsin menestyksekkäästä konserttiturneesta. Päätimme ajoittaa valintamme joulukuulle, koska löysimme Reijosta useita piirteitä, jotka muistuttivat Alaskassa tapaamaani joulupukkia. Fairbanksin pukki on se ihan oikea – suurempi ja kiltimpi kuin Rovaniemellä asuva. Joulukuussa tuli myös kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun pastori Blommendahl tuli Ruotsiin saarnaajaksi. Hiukan ennen Boråsiin muuttoa hän oli mennyt myös naimisiin, joten juhlaa on ollut tänä vuonna ja joulukuussa ihan kerrakseen.

Uskaltaisin väittää, että Blommendahlin Reijo on tuntemistani Suomen lähetyssaarnaajista ehkä iloisin ja pidetyin – ainakin Itä-Venäjällä. Jos lähtisit Moskovasta Trans-Siperian junamatkalle kohti Tyynen valtameren rantoja, voisit pysähtyä missä tahansa matkan varrella olevissa helluntaikirkoissa: Moskovassa, Permissä, Jekaterinburgissa, Omskissa, Novosibirskissä, Krasnojarskissa, Irkutskissa, Ulan Udessa, Habarovskissa tai Vladivostokissa, niin siellä hänet muistettaisiin, jotkut jopa sankarina.

Kun vuosien varrella olen matkustellut Siperiaa ristiin rastiin, olen usein joutunut venäläisten saarnaajien japanilaisten autojen kyytiin. Autot voi tunnistaa siitä, että ratti on oikealla puolella. Kyseltyäni miten Toyotat ovat sinne joutuneet, kuskini ovat ruvenneet kertomaan Japanissa ja Sahalinin saarella toimineesta suomalaisesta lähetyssaarnaajasta, joka helluntaiystävien kanssa järjesteli autoja kymmenittäin Japanista Venäjälle. Siellä ne edelleen palvelevat köyhiä Herran palvelijoita – vievät saarnaajia pisteestä A pisteeseen B. Suuret kiitokset siitä Japanin ja Sahalinin ”joulupukille” – lähetyssaarnaajien ihan oikealle prototyypille: Reijo Blommendahlille. Jos vielä tänäänkin sorvattaisiin nuoresta polvesta sellaisia idän ja lännen välisiä hybridejä – silloin maailma voitettaisiin Kristukselle meidän elinaikanamme!

Kun herra Blommendahl astuu huoneeseen, silloin ympärillä oleva turha liike pysähtyy. Huomio kiinnittyy hahmoon, josta loistaa ilo ja tyytyväisyys. Vaikka nuorempana sain Boråsin helluntaiseurakunnassa seurata Reijo-veljeä varsin läheltä, en muista hänen milloinkaan olleen murheellinen. Hänestä huokuu pursuava, hemmottelevaan riemuun johdatteleva atmosfääri, joka innoittaa kaikki saman katon alla yliluonnolliseen nosteeseen.

Jos Suomen helluntaiherätyksen pastoreista koottaisiin tähtiviisikko NHL:n kiekkoliigaan, siihen mahtuisivat Martti Kallionpään lisäksi ainakin Jarmo Makkonen (puolustukseen) ja Jouko Rajala keskikentälle pelin rakentajaksi (kuntonsa puolesta). Reijo Blommendahl ei viisikkoon mahtuisi, mutta hän olisi takuulla ”Tupu, Hupu ja Lupu-kolmikon” koutsina aivan ilmiömäinen. Voisitteko mielessänne kuvitella lähetyssaarnaaja Blommendahlia huutamassa kaukalon reunalta neuvoja Kallionpäälle, Makkoselle ja Rajalalle, kun pelataan Venäjän puna-armeijan taitureita vastaan?

Historiallinen hahmo
Vuonna 1998 Ruotsin Smoolannissa sain olla järjestämässä ensimmäistä Venäjän maanalaisen helluntailiikkeen ja rekisteröidyn helluntaiunionin johtajien ulkomaan tapaamista. Pari päivää olimme yhdessä rukoillen etsineet Herran kasvoja, kun Reijo Blommendahl viimeisenä päivänä ilmestyi yllättäen ”areenalle”. Hän toi terveisensä 15 maan osanottajalle Japanista ja Sahalinilta, lauloi pari japanilaista ja suomalaista laulua jykevällä äänellään. Silloin kaikki erottavat raja-aidat sortuivat. Ilo täytti salin ja sen jälkeen vain syleiltiin ja riemuittiin – slaavilaisia suunantoja sateli solkenaan meidänkin poskillemme!

Seuraavana päivänä Viebäckin kansankorkeakoulun konferenssissa rekisteröidyt ja rekisteröimättömät helluntaijohtajat viettivät ensimmäistä kertaa ehtoollista yhdessä – 60. vuoteen! Se oli hengellinen läpimurto, jota Stadin asematunnelin entinen kengänkiillottaja Blommendahl oli johdattelemassa, ehkä myös vaikuttamassa sen syntyyn ja sovintoon …

Mieleeni muistuu myös kun Calgaryn Maailman Helluntaikonferenssissa vuonna 2019 olin pitänyt puheeni maailman vainotuista kristityistä. Silloin muutamat tulivat luokseni rohkaisemaan ja esittämään kysymyksiä. Erikoisesti muistan yhden Japanin helluntailiikkeen johtajan. Mies jota en ollut koskaan tavannut lähestyi hymyillen ja sanoi puhtaalla suomen kielellä: Lähetysseurakunta, Reijo Blommendahl. Pian ymmärsin että pastori Blommendahl ja Helsingin lähetysseurakunta oli hänen elämässään näytellyt varsin tärkeätä roolia. Syleilimme, otimme valokuvia, hymyilimme. Toistimme yhdessä sanaa Blommendahl, lähetysseurakunta, Blommendahl … Siihen japanin kielen taitoni sitten tyrehtyikin.

Takashi Yoshida (vasemmalla), yksi Japanin helluntailiikkeen johtavia veljiä, yritti opettaa Raulille Japanin lähetyshistoriaa: Sanat Blommendahl (hm … ruotsia) ja Lähetysseurakunta toistuivat useasti. Kuva: Pertti Söderlund

En myöskään voi unohtaa, miten Reijo-veljeni noin 50 vuotta sitten rupesi kertomaan Boråsin helluntaiseurakunnan kokouksessa Venäjän vainotuista kristityistä. Olin silloin varsin nuori, mutta Pyhän Henki kosketti minua niin, että halusin jonain päivänä tulla ihan oikeaksi lähetyssaarnaajaksi Neuvostoliiton vähemmistökansojen pariin. Tahdoin kulkea idän uskovien rinnalla ja rohkaista heitä. Vähän niin kuin Jesus4Eurasian valitsema kuukauden suomalainen/ystävä niin monta kertaa on minua innoittanut elämäni vaikeina hetkinä.

Juryn lausunto:

Puhetaito: 5- (Hauskan rempseällä tyylillään hän voittaa kuulijoiden luottamuksen. Iloiset kasvot ja rehellinen hymy luo onnellisten ilmapiirin, joka tarttuu ja johdattelee kuulijat otteeseensa. Erityisen hyvä kertoja. Hänen puheensa on vakuuttavaa ja äänenkäyttö mahtipontista. Puhujana Reijo kuitenkin joskus innostuu niin, että unohtaa ajan kulun ja kuulijat saattavat ruveta epäilemään oman kellonsa tarkkuutta. Tästä miinusmerkki arvioon.)

Gastronomia ja ruokatottumukset: 3,5 (Monet ovat todistaneet pastori Blommendahlin pitävän hyvästä ruoasta ja mielellään valitsevan parhaan seuran sitä nauttiessaan. Harvat todistavat nähneensä hänet kotona ruokaa laittamassa – tämä vähentää arvosanaa. Hän syö lähes mitä vain. Varsinkin gyoza ja sushi kuuluvat kuitenkin hänen suosikkeihinsa. Kaikkiruokaisuudesta on ollut hyötyä varsinkin Siperiassa ja Sahalinilla, jossa ruokatottumukset ovat varsin erikoisia. Pisteen puolikkaan lisää se, että hän luo ilahduttavia hetkiä ruokailujen yhteydessä ja näin epäsuorasti parantaa nautittavan ruoan makua.)

Musiikki: 5 (Reijo on musiikin suhteen kaikkiruokainen ja osaa laulaa jopa puolihengellisiä säveliä kuten: Rakastan elämää tai Veteraanin iltahuutoa. Eniten hän on kuitenkin edukseen, kun hän saa laulaa hengellisten laulujen klassikoita, joita velipoika Usko säestää countrytyylisillä sooloillaan ja Keijo-veli melankolisilla trumpettiesityksillään. Jury yllättyi ensin antamistaan maksimipisteistä, mutta totesi tarkemmin analysoidessaan, etteivät entisen kengänkiillottajan lauluääni ja/tai musiikillinen taito ja karisma ole suinkaan huonontunut vuosien varrella.)

Isänmaallisuus: 3- (Juryn suurin pettymys, vaikkei Blommendahl Ruotsin vuosinaan koskaan salannut suomalaisuuttaan. Puheissaan hän nimittäin enimmäkseen puhuu Japanista ja Venäjästä, joskus jopa Kiinasta! Tämä luo epävarmuuden tunnetta kuulijoissa, varsinkin siirtosuomalaisten seuroissa. Herää epäilys siitä, kannattaisikohan veli Blommendahl Suomea esimerkiksi Nipponin miehiä tai entisen tsaarin vallan joukkuetta vastaan? Ihmettelemme myös sitä, että hän on ruvennut harrastamaan amerikkalaisten suosimaa golfia. Eikö salibandy tai suomalainen pesäpallo muka kelpaa pastorille? Jury antoi myös miinuspisteitä siitä, ettei pastori ole ottanut Kukkalaakso-nimeä omakseen. Se olisi sointunut paremmin suomalais-ugrilaisten korvissa, varsinkin Siperiassa, jossa lähetyssaarnaajan tulisi matkustaa ja rohkaista heimokansojamme.)

Pukeutuminen: 4- (Pastori Reijon pukeutuminen on korrektia varsinkin kokoustilanteissa ja jumalanpalveluksissa. Hänellä on aina useita kravatteja mukanaan, kun hän on pidemmillä kiertueilla, ja jos värit eivät sovi, niin hän lainailee muilta. Useimmiten solmioiden pituus riittää myös uudentyyppisiin solmuihin (lue: paksumpiinkin), mutta ei ihan aina. Hän sopeutuu hyvin paikallisiin pukeutumiskoodeihin, jopa slaavilaisessa ympäristössä. Hänen tulisi kuitenkin aina pakata matkoilleen omat ”simmarit”, jos vaikka Siperian seurakunnat tarjoaisivat hänelle avantouintia kampanjoiden yhteydessä. Koetaan nimittäin loukkaavana, jos tästä kieltäytyy. Saunominen ja uinti kun kuuluvat Itä-Venäjän traditioihin.)

Previous

Hyviä uutisia – ja vielä Suomesta!

Next

Kuukauden kuva – helmikuu

13 Comments

  1. Seja Laine Schwartz

    Mielenkiintoinen ja hauska kirjoitus. Mikä on Rauli sinun paikkasi kaukalossa?
    terveisin Seija

    • Rauli Lehtonen

      Olen Seija yleensä kaukalon luukkuvahtina. Estän ettei kukaan pääse kentälle liian aikaisin ja ettei väsyttäviä … (anteeksi, tarkoitin väsyneitä) pelaajia päästetä pelaamaan.
      Tähtiviisikkoa ihaileva Rauli Lehtonen

  2. Esko Pakarinen

    Stämmer bra, näin on kuten kirjoitit,uskomaton fysiikka että jaksaa vielä olla liikkeellä noin paljon! Siunausta Reijolle ja sinulle Rauli myös perhekuntineen. Hyvää joulua tv. Esko ja Marita

  3. Sirpa

    Ehdottomasti samaa mieltä juryn kanssa ?
    Upeasti kirjoitettu upeasta henkilöstä.
    Kiitos ja siunattua Joulu aikaa ??

  4. Arto Flink

    Hyvin kirjoitettu Rauli.Jumalan siunausta sinulle ja hyvää joulua ja uutta vuotta.

  5. Toivo Häyrinen

    Valinta osui oikeaan mieheen
    Olemme tunteneet Reijon
    50 vuotta.
    Topi&Maisa

  6. Esko Hautakoski

    Kiitos Rauli, olen täysin samaa mieltä kanssasi Reijo veljestämme !
    Kiitos sinulle ja Mailalle kaikesta yhteistyöstä ja avusta kuluvan 2019 v
    aikana.
    Siunattua Joulun aikaa teille !

  7. Lasse

    Erinomainen valinta! Tuli elävästi mieleen vuosi 1991. Reijo oli palannut Suomeen lakisääteiselle lomalle Japanista, mutta ei pystynyt istumaan Lähetysseurakunnan lavalla useiden muiden pastoreiden kanssa. Sydän veti suureen naapuriin, missä ihmiset kaipasivat Jumalaa ja riensivät runsain joukoin hänestä kuulemaan. Siperiaa kiertäessään Reijo törmäsi toistuvasti samaan ilmiöön: kaikissa seurakunnissa pastori oli ukrainalainen.

    Niinpä Reijo halusi nähdä ja kokea Ukrainan, päätyi pääkaupunki Kiovaan ja toiseen miljoonakaupungin rekisteröidyistä helluntaiseurakunnista, osoitteeseen Karernaja 44. Siellä tapasimme sunnuntaiaamuna Reijon kanssa iloisissa merkeissä. Minä säestin seurakunnan kuoroa ja yhteislauluja, Reijo piti pääpuheen. Muutamaan kertaan virolainen tulkki katsoi hämmentyneenä Reijoa, mutta sai ohjeet: tulkkaa vain. Reijo siis otti kuulijansa mukaan kevennyksillä, joita slaavilaisissa seurakunnissa ei ollut totuttu kuulemaan. Mutta jäi vahvasti kuulijoiden mieleen.

    Aamujumalanpalveluksen jälkeen päädyimme Mikola Melnikin tyttären häihin hienoon ravintolaan. Sieltä jäi mieleen vain tarjottu ruoka: kaalia raakana, kaalia maustettuna, kaalia keitettynä ja kaalia paistettuna. Illalla Reijo kavereineen tuli meille yöksi. Vaimollani oli tarve osoittaa vieraillemme ukrainalaisen keittiön ja varsinkin kotiruoan upea ja monipuolinen laatu.

    Kun seuraavana aamuna kävelimme noin kilometrin matkaa vartioidulle pysäköintialueelle hakemaan autoa, Reijo ihmetteli matkan varrella suurta rakentamatonta aluetta ja ideoi, miksei kukaan ollut alkanut siinä pitää telttakokouksia. Ehkä Reijo olisi pitänyt kloonata, jotta yksi Reijo olisi jäänyt evankelioimaan Trojeshinan kaupunginosan asukkaita. Kuulijoita olisi varmasti riittänyt!

    Onnea Reijolle!

    Hyvää Joulua Raulille perheineen!

    • Rauli Lehtonen

      Tässä sitä ollaan. Reijo pitäisi siis kloonata, jotta maailma tulisi evankelioitua. Hiukan vain ajattelin, että onhan Blommendahleja muitakin: Mitä Keijo, Raija, Lea ja Usko puuhailevat? Eivätkö he voisi lähteä pitämään telttakokouksia tulevan talven aikana Trojeshinaan tai Siperiaan?

      Muistan muuten kun kerran saarnasin Bajkaljärven lähellä olevassa Selenginskin kylän kulttuuritalossa – sisällä oli 20 astetta pakkasta. Pianistilla oli sormikkaat kädessä. Sormikkaiden päihin oli tehty reijät, että sormet olisivat toimineet näppärämmin. Siellä Vainiomäen Lassen pianosoolot olisivat mukavasti lämmittänet …

      Rauli Lehtonen

  8. Matti Saresvirta

    Hieno valinta!

    Reijon tuntien veljeksistä, monipuolinen elämän taitaja!

  9. Jouko Rajala

    Kyllä! Reijon kanssa reisatessa ”sattuu ja tapahtuu” Sahalinilla näimme, kuinka kauhakuormaaja kauhoi lohia joesta kauhakaupalla ja kuinka Reijolle tuttu koko saaren pormestari antoi tunnustuksen ja kiitokset siitä työstä, jota Reijo ja saaren seurakunnat ovat tehneet.
    Kun Reijon ja Raulin kanssa ollaan matkalla, juttua piisaa…

    • Rauli Lehtonen

      Kauhalla kalojako?!

      Joskus tuntuu siltä, että kauhalla Reijo ihmisiäkin kalastelee. Missä ikinä liikkuu, niin saalista vain tulee.

      Siunasta jatkossakin, Reijo. Muista olla reipas kalamies ja jos ei vielä ole kalan kuvaa autossasi, niin tämän Rajalan repliikin jälkeen se pitää kiinnittää autosi perälle. Nyt olet merkin ansainnut – moninkertaisesti.

  10. Anneli

    Tulipas mukava artikkeli vastaan Reijo Blommendahlista. Jumala siunatkoon edelleen hänen ja hänen vaimonsa työtä.

    Reijon uuden levyn julkistamistilaisuus on Espoon Helluntaiseurakunnassa tässä kuussa. Sen vuoksi aloin googlettaa Reijoa ja tämä blogikirjoitus parin vuoden takaa tuli luettavaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Copyright Rauli Lehtonen 2019–