Hyviä uutisia ja haasteita heimokansojen parista

Suomen seurakunnat ovat tehneet historiallista pioneerityötä Karjalassa ja suomensukuisten kansojen parissa. Pauli ja Kati Kaatrasalo ovat uurastaneet monia vuosia erityisesti Vienan-Karjalassa. Seuraavassa he kirjoittavat Jumalan ihmeistä ja haastavat meitä muistamaan työtä jatkossakin rukouksin:

Karjalan lapset puuhailevat seurakunnan askartelukerhossa. Kuva: Kaatrasalon yksityinen arkisto.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun aloitimme hengellisen työn Vienan-Karjalassa. Edesmennyt Matti Juntunen meni sinne jo ennen meitä ja pyysi mukaansa meitä ja seurakuntaamme.

Seurakuntien perustamisen ohella rakensimme ryhmien kanssa uudet rukoushuoneet Kalevalaan ja Jyskyjärvelle. Lisäksi olimme auttamassa rukoushuoneen rakentamisessa Borovoissa, Belomorskissa ja Kaalamossa.

Jyskyjärven seurakunnan rukoushuone. Kuva: Kaatrasalon yksityinen arkisto

Työ on ollut vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Kaikkein raskainta on ollut se, että monet ovat lähteneet iloisesti seuraamaan Herraa, mutta entinen herra, alkoholi on saanut vieteltyä heidät takaisin entiseen elämään. Mutta kiitos Jumalalle, että suuri joukko palvelee nyt Jeesusta noilla Vienan-Karjalan kylillä.

Avustus- ja evankeliointimatkamme ovat useimmiten suuntautuneet Jyskyjärvelle ja Borovoihin, mutta olemme käyneet melko säännöllisesti myös Kalevalassa ja Belomorskissa. Muutamia kertoja olemme käyneet myös kaukaisimmissa Karjalan kylissä evankelioimassa. Hyvä, kun ehdimme jakaa Raamattuja ja muuta hengellistä materiaalia melkeinpä joka taloon noilla Karjalan kylillä, ennen kuin tuollainen työ kiellettiin. Tässä työssä oli apunamme mm. ryhmä Hollolasta. Tämän ryhmän kanssa teimme vuosia sitten myös muutaman evankelioimismatkan Udmurtiaan, Marimaahan ja Mordvaan. Pidimme ulkoilmakokouksia toreilla ja kauppojen pihoissa. Kaikkialle kerääntyi paljon kuulijoita. Sielläkin jaoimme eri kylillä hengellistä materiaalia talosta taloon paikallisten uskovaisten kanssa.

Karjalan seurakunnissa järjestetään usein sadonkorjuujuhlia: Kuva: Kaatrasalon yksityinen arkisto

On ollut outoa, kun nyt emme pääse Karjalaan koronan vuoksi. Yleensä olemme käyneet siellä ryhmän kanssa tai kaksistaan noin kerran kuukaudessa oman työmme ohessa. Minä uskon, että tämä aika on ollut melko opettavaista myös Karjalan uskoville. He varmaan kokevat nyt työn enemmän omakseen, eikä suomalaisten työksi. Voi olla, että pian tulee aika, kun ei enää myönnetä hengellisen työn viisumeita ja silloin työmme päättyy tuolla työkentällä. Mutta jatkamme niin kauan, kuin ovet ovat auki. Jokaisen karjalaisen sielu on arvokas ja haluamme edelleen löytää niitä, jotka lähtevät seuraamaan Jeesusta.

Pyydämme muistamaan rukouksin myös Karjalan työtä!

Pauli ja Kati Kaatrasalo

Föregående/Edellinen

Mitä tapahtuu, kun kukaan ei enää osaa lukea?

Nästa/Seuraava

Varför bry sig om Nagorno-Karabach?

10 kommentarer

  1. Aino Yli-Vainio

    Kiitos Rauli jälleen kerran tästä ja edellisestäkin kirjeestä!
    Nämä ovat mielenkiintoisia luettavia, vaikka en aina kommentoikaan.
    Joitakin luen kahteen kertaan.

    Jaksamista ja voimia sinulle ja Mailalle!

    • Rauli Lehtonen

      Kiitos sinulle Aino Yli-Vainio.

      Itsekin ilahduin kovin Karjalan terveisistä, jotka Kaatrasalon ystävät olivat kirjoittaneet. Monillle tuntemattomat aikamme sankarit ovat tehneet pitkän päivätyön rajan takana sukulaiskansojemme parissa. Ihmisiä on tullut ihan ”pystymetsästä” uskoon ja monia uusia seurakuntia on perustettu. Oikeastaan tämäkin työ on seurausta Suomen 1970- ja 1980-luvun herätykselle – ja siitä sitten alkoi toinen herätys: Karjalassa!

  2. Sirpa

    Kiitos jälleen. Karjala on on erityisellä paikalla ❤: ssä.

  3. Kristina Lindström

    Raulin sydän on todella lähetystyössä missä päin maailmaa se työ onkin.Hänen uurastuksensa kantaa hedelmää.Olemme iloisia uutisista mitä saamme lukea milloin Karjalasta ja milloin muualta maailmasta aina yhtä ihania uutisia.Voimia Mailalle ja Raulille kaikessa mitä teette!

    • Rauli Lehtonen

      Kiitos Kristiina.

      Lähetystyön tärkeimmät osaset muodostuvat yleensä juuri niistä tuhansista tuntemattomista tekijöistä, jotka kulissien takana ovat työskennelleet uhrautuvasti.

      Minusta juuri Kati ja Pauli Kaatrasalon tapaiset uurastajat ovat olleet Karjalassa parhaita esimerkkejä siitä miten määrätietoinen työ tuottaa tulosta, kun on taustalla tukevia esirukoilijoita. Yhdessä Karjalan ystävät ovat suomalaisten kanssa rakentaneet rukoushuoneita, on järjestetty lasten tapahtumia. Sadat seurakunnan tilaisuudet ovat kasvattaneet jäsenistöä ja toiminta jatkuu vielä silloinkin, kun rinnalla kulkijoita enää ei ole. Ei edes pandemia voi tehdä tyhjäksi työn kantamaa hedelmää.

      Kirkkorakennukset jäävät jäljelle, julistetty Jumalan Sana pysyy iankaikkisesti. Nuoremmat jatkavat toimintaa, senkin jälkeen kun entisten toimijoiden matkasauvat on jätetty tien viereen ja …

      Nimettömät, tuntemattomat, unohdetut ovat kuitenkin ne taustavoimat, jotka ovat mahdollistaneet sen, minkä hedelmiä voimme nyt vain sivusta ihmetellen tarkkailla.

      • Riitta Koskinen

        Shalom. Kun 90-uvulla tulin uskoon, niin kävin Jyväskylän porukan kanssa kymmeniä kertoja mm. Karjalassa, Komissa, ja Uralin kylissä sekä kiertelin Siperiassa eri ihmisten kanssa. Joka paikassa tuli paljon uskoon ihmisiä. Kierreltiin myös vankiloissa jne.
        Nyt työni on vaihtunut muualle päin maailmaa. Tätä ennen opiskelin Raamattua ja teologiaa mm. Walesin yliopistossa.

    • Simo Lager

      KiitoS Rauli hyvistä artikkeleista eri puolilta!

  4. riitta koskinen

    On suuri ilo kuulla Herran työmyyristä Karjalassa ja missä muualla tahansa Jeesus heitä siunatkoon ja varjelkoon. He tarvitsevat taustatukea rukouksella. Sinua Rauli olen kuullut silloin tällöin ehkä telkkarista tai lukenut jostakin lehdestä. Tuttu nimi kuitenkin.

  5. Juhani Rytkönen

    Kiitos Rauli näistä viesteistä. Muistelemme Liisa vaimoni kanssa niitä vuosia. Kun olimme mukana Pietarin seuduilla leiri- ja seurakuntatyössä. Sinulle on arpa langennut laajemmille vainioille. Siksi koitamme rukouksin osallistua täältä ”Down Under”, eli Australiasta käsin yhteiseen työhön.
    ”Bless Ya” kuten aussit sanoo!! Jussi ja Liisa

    • Sirpa

      Siellä teidän luona minäkin sain käydä.
      Vieläkin muistan teitä lämmöllä ❤.
      Terveiset Liisalle ja isot halit teille kummallekkin

Lämna ett svar

E-postadressen publiceras inte. Obligatoriska fält är märkta *

Denna webbplats använder Akismet för att minska skräppost. Lär dig hur din kommentardata bearbetas.

Drivs med WordPress & Tema av Anders Norén