Onko profeetta Daniel haudattu Samarkandiin?

Samarkand oli Timur Lenkin imperiumin keskus. Kuva: M. Lehtonen

Uzbekistanin Samarkandissa sijaitsevan Guri Amir-mausoleumin sisäänkäynnin yläpuolella on teksti: ”Tässä lepää kuuluisa ja laupias monarkki, suurin sulttaani, mahtava sotilas, herra Timur Lenk, maailman valloittaja”. Hänen valtakautensa aikana vuosina 1370-1405 turkkilaismongolilaiset miehittivät suuren osan planeetastamme: Venäjän, Turkin, Keski-Aasian, Egyptin, Lähi-idän, Irakin, Iranin, Pakistanin, sekä osan nykyisestä Intiasta ja Kiinasta.

On tehty arvioita että Timur Lenkin valloitusretket ja sodat olisivat johtaneet yli 15 miljoonan hengen kuolemaan. Monet teurastettiin sanoin kuvaamattoman julmalla tavalla ja tuskin kukaan haluaisi tänään kuvata häntä laupiaana hallitsijana. Hän oli kuitenkin kuuluisa ja varmastikin myös mahtava sotilas. Timur Lenkin elinaikana rakennettiin Uzbekistanissa nykyään sijaitseva Samarkandin kaupunki, jota myös kutsuttiin Maailman peiliksi, Siunattujen puutarhaksi tai Neljänneksi paratiisiksi.

Harvat kuitenkaan tietävät että Timur Lenkin sotaretkien ja valloitusten vuoksi julistettiin monia tuomion profetioita: Jumala antaisi vielä kostonsa kulkea hänen maansa ja kansansa ylitse. Samarkand tuhottaisiin raunioiksi, ellei kuningas Timur tekisi parannusta ja kääntyisi armollisen Jumalan puoleen.

Daniel viedään Samarkandiin

Legenda kertoo miten Timur Lenk sai kuulla, että kaupunki voisi pelastua tuholta, jos jonkun pyhän jäännökset siirrettäisiin Samarkandiin. Kun hänen armeijansa 17. maaliskuuta vuonna 1401 poltti Damaskoksen kaupungin, hän päätti jatkaa matkaansa Bagdadiin kohdatakseen sulttaani Achmad Dzhelairsin joukot, jotka kontrolloivat myös monia islamilaisuuden pyhiä paikkoja. Bagdad miehitettiin saman vuoden heinäkuussa. Näin kuningas Timur sai mahdollisuuden ottaa mukaansa pyhän Danielin ruumiin jäännökset, jotka muhamettilaisen perinteen mukaan, oli haudattu Mekkaan.

Nykyisen hautapaikan oppaat kertovat, että taikauskoon taipuvainen Timur Lenk sai näin mukaansa profeetan luut Samarkandiin ja uskoi siten myös estävänsähän Siunattujen puutarhan joutuvan tuhon omaksi. Neljäs paratiisi tulisi näin ikuisesti kukoistamaan ja olemaan säteilevänä peilinä ja paratiisina muulle syntiselle maailmalle.

Danielin hauta sijaitsee nykyään Siab joen rannalla Samarkandin vanhan kaupungin muurin lähellä. Pitkään se oli suurelta yleisöltä unohduksissa. Tämä lähinnä siksi, että uskonnolliset pyhiinvaelluskohteet olivat neuvostoaikana vain niin sanottujen taikauskoisten suosiossa. Mutta kun Venäjän ortodoksikirkon entinen patriarkka Aleksi II 1990-luvun lopulla kertoi haluavansa vierailla haudalla. Silloin sen kappeli restauroitiin ja tie rakennettiin kummulle, jossa hautapaikka nykyään sijaitsee. Näin patriarkka pääsisi helpommin pyhälle paikalle. Siellä hän sitten myös kävi ja kertoi medialle, että kyseessä oli myös Raamatun pyhän profeetta Danielin hauta. Sen jälkeen monet protestantitkin rupesivat käymään siellä Danielin muistoa kunnioittamassa.

Profeetta Danielin hauta sijaitsee Samarkandin kaupunginmuurin lähellä.
Kuva: R. Lehtonen

Kuolleitten ylösnousemus

Nykyään monet menevät Danielin haudalle rukoilemaan. He ottavat mukaansa rahaa ja uhrieläimiä, jotka palvelevat muslimipapit ottavat siunauksin vastaan. On niitä jotka haluavat esirukouksia lastensa puolesta. Jotkut muistelevat edesmenneitä omaisiaan. Toiset saattavat jopa heittää ajatuksen niiden muistoksi, jotka joutivat legendaarisen hallitsija Timur Lenkin armeijoiden uhriksi. Kun pyhiä seremonioita toimittavat papit kertovat Danielin jäännöksien viimeisestä matkasta Samarkandiin, mieleen nousee kysymys: Miten sotien uhriksi jääneet vainajat, saavatko he milloinkaan jättää hautansa ja muuttaa paratiisiin?

Rohkaisevaa on, että juuri profeetta Daniel on Vanhan testamentin profeetoista se, joka selvästi välittää meille ajatuksen kuolleitten ylösnousemuksesta: ”Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen” (Dan. 12: 1-2).

Rauli Lehtonen

Artikkeli on julkaistu Ristin Voitossa 25/6 2020

Föregående/Edellinen

På äventyr i en tid då Sovjet kollapsade

Nästa/Seuraava

Pandemin kommer att förändra vår mission

6 kommentarer

  1. Seppo JM

    Kiitos. Olipas mielenkiintoinen blogi. En voi kun ihailla kaikkea viisautta mitä Raulilla on. Kiitos Herralle kun saan tuntea tälläisen Miehen.

  2. Olavi Hyppönen

    Kiitos Rauli! Pitäisi lähteä vielä kerran Samarkandiin katsomaan hautaa!!

  3. Kiitos, Rauli! Eipä ole moista tietoa ennen tullutkaan vastaan. Mielenkiintoista!

  4. Esko Pakarinen

    Todella mielenkiintoista!

  5. Ritva+Andelin

    Hyvä ja mielenkiintoinen kertomus. Tähän Danielin kirjoitukseen voisimme todeta vielä Hal Lindseyn toteamus:

    Joka syntyy kerran, hän kuolee kahdesti,
    joka syntyy kahdesti, hän kuolee vain kerran

  6. Ihmettelenpä vain miten Danielin kolme toveria: Sadrak, Mesak ja Abednego onnistuivat säilyttämään uskonsa Assyyrian suurvallan pakkosiirtolaisuudessa …. ja myös sitä miten nykypäivän kristityt Samarkandissa kasvavat määrällisesti vainoista huolimatta.
    Onkohan Danielin esimerkillä siihen oma merkityksensä? Pohdin myös sitä miten itse omalla elämälläni vaikutan ympäristööni
    Antero L.

Lämna ett svar

E-postadressen publiceras inte. Obligatoriska fält är märkta *

Denna webbplats använder Akismet för att minska skräppost. Lär dig hur din kommentardata bearbetas.

Drivs med WordPress & Tema av Anders Norén